Deportation
© van uytert
|
PERUSTIEDOT
Vertical Divider
|
PALKINNOT
|
Historiaa
Deportation on ostettu Saksalaiselta siittolalta Stud Granelta kilpahevoseksi. Myynti-ilmoituksessa lupailtiin kovan tason GP-hevosta, jota Dep onkin, mutta luonteeltaan ori ei kyllä vastaa ilmoituksessa kiltiksi kuvailtua hevosta yhtään. Koeratsastuksessa en ollut vakuuttunut sitten ollenkaan, vaan päinvastoin hieman hermostunut, kun myynti-ilmoituksessa oltiin lupailtu toista. Pienen pohdinnan jälkeen päätin kuitenkin ostaa Depin, sillä se myytiin sen verran edulliseen hintaan ja suvultaan ori oli kuitenkin täysin erilainen, kuin tallini muut hevoset. Kyllä orin kanssa pärjää, kun löytää yhteisen sävelen...
Luonnekuvaus
Depin hölmöilyt jaksavat naurattaa hoitajaa ehkä ensimmäiset kaksi kertaa, mutta sitten alkaa pelihousujen jatkuva repiminen oriin toistaessa samat kommervenkit ja jästipäisyydet sitkeästi päivästä toiseen. Ori yksinkertaisesti kieltäytyy oppimasta koulutusyrityksistä huolimatta, ja se suorastaan kerjää verta nenästään venyttäessään hoitajansa hermoja äärirajoille - ja kun sille sitten räjähtää, ei se ole kuulevinaankaan. Depin kanssa arki on todellista taistelua, sillä se suorastaan nauttii ajaa ihmisen raivon partaalle.
Tallissa ei tule kuuloonkaan hoitaa Depia karsinassa, eli suosiolla käytävälle vaan. Kiinnisidottuna se pysyy usein ihan kiitettävästi aloillaan, mutta ei taatusti päästä hoitajaansa helpolla, mikäli se vain pystyy asioita jotenkin hankaloittamaan - tuhoamaan harjaämpärin kuopimalla, kaatamaan jotain muuta kavioihinsa sattuvaa, pureskelemaan kettinkejä, virtsaamaan käytävälle. Yleensä homma hoituu helpoiten hoitajan pitäessä reipasta tahtia yllä - on sekin päivä nähty, kun Depi vaikutti oikeasti kuopivan reiän betonilattiaan kengityksen pidentyessä.. Perushoitotoimenpiteet sujuvat suhteellisen siedettävästi, mitä nyt kavioita putsatessa tai uutta kenkää laittaessa jalat tuntuvat vispaavan kahta kauheammin ja satulavyön kiristys saa sen huutamaan kuin kuoleva sika.
Mikä on Depissa ihan mukavaa, on se, ettei sitä ainakaan tarvitse patistella eteenpäin. Ori rymistelee mielellään mahdollisimman vauhdikkaasti, mutta yleensä osana alkuverryttelyä on jo tehty niin miljoona puolipidätettä ja jarrut ovat tulleet läpi, ettei ryöstämisestä tai täysin mielipuolisesta sekoilusta ole varsinaisella työosuudella enää pelkoa. Sileällä ori on suurine ilmavine liikkeineen todella näyttävä, ja pääsee näyttämään parhaat taitonsa kouluohjelmien laukkaosuuksilla. Depin laukka on helposti säädeltävää keinutuolilaukkaa, joka näyttää käytännössä aivan uskomattomalta yleisöön päin. Depin käytös kisapaikoilla on kotioloja siedettävämpää, ori näyttää vierailla tiluksilla parhaat puolensa ja käyttäytyy edukseen - moni ei uskoisi, millainen monsteri se on kotona.
Tallissa ei tule kuuloonkaan hoitaa Depia karsinassa, eli suosiolla käytävälle vaan. Kiinnisidottuna se pysyy usein ihan kiitettävästi aloillaan, mutta ei taatusti päästä hoitajaansa helpolla, mikäli se vain pystyy asioita jotenkin hankaloittamaan - tuhoamaan harjaämpärin kuopimalla, kaatamaan jotain muuta kavioihinsa sattuvaa, pureskelemaan kettinkejä, virtsaamaan käytävälle. Yleensä homma hoituu helpoiten hoitajan pitäessä reipasta tahtia yllä - on sekin päivä nähty, kun Depi vaikutti oikeasti kuopivan reiän betonilattiaan kengityksen pidentyessä.. Perushoitotoimenpiteet sujuvat suhteellisen siedettävästi, mitä nyt kavioita putsatessa tai uutta kenkää laittaessa jalat tuntuvat vispaavan kahta kauheammin ja satulavyön kiristys saa sen huutamaan kuin kuoleva sika.
Mikä on Depissa ihan mukavaa, on se, ettei sitä ainakaan tarvitse patistella eteenpäin. Ori rymistelee mielellään mahdollisimman vauhdikkaasti, mutta yleensä osana alkuverryttelyä on jo tehty niin miljoona puolipidätettä ja jarrut ovat tulleet läpi, ettei ryöstämisestä tai täysin mielipuolisesta sekoilusta ole varsinaisella työosuudella enää pelkoa. Sileällä ori on suurine ilmavine liikkeineen todella näyttävä, ja pääsee näyttämään parhaat taitonsa kouluohjelmien laukkaosuuksilla. Depin laukka on helposti säädeltävää keinutuolilaukkaa, joka näyttää käytännössä aivan uskomattomalta yleisöön päin. Depin käytös kisapaikoilla on kotioloja siedettävämpää, ori näyttää vierailla tiluksilla parhaat puolensa ja käyttäytyy edukseen - moni ei uskoisi, millainen monsteri se on kotona.
|
i. Decriminalization hann, m, 169cm e. Deborah hann, m, 164cm |
ii. Demonkey hann, m, 168cm ie. Lovina hann, rn, 167cm ei. Danny D. Donkey hann, m, 167cm ee. Aprilia hann, trn, 166cm |
iii. Decreation
hann, m, 170cm iie. Gasmin hann, rt, 164cm iei. Lexington hann, mrn, 168cm iee. Malvina hann, rn, 167cm eii. Dallasbun hann, m, 167cm eie. Relania hann, m, 166cm eei. Apropation hann, rn, 165cm eee. Flying Tigris hann, trn, 165cm |
sukuselvitys
i. Decriminalization on 169-senttinen komearakenteinen ori, joka on kasvattanut suosiotaan lähivuosina monien Grand Prix -tason kilpailuiden parissa. Ori on hieman itsepäinen tallissa, mutta ratsuna rehti ja tekee työnsä kunnolla ratsastajan vaatiessa riittävästi. Decriminalization on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja periyttää ryhdikästä rakennettaan myös jälkeläisille. Hyvän rakenteen lomassa myös harmillisesti itsepäinen luonne periytyy..
ii. Demonkey on kovasukuinen hannoverori, jonka kilpaura alkaa olla jo taputeltu. Nuoruudessaan GP-tasolla kilpailleella orilla on monia hyviä sijoituksia jopa maailmanmestaruuskilpailuissa asti. Demonkey on luonteeltaan tulisieluinen, mutta ratsastettaessa huomattavasti rauhallisempi, vaikkakin eteenpäinpyrkivä. Orilla on paljon siitosarvoa ja sitä onkin käytetty ahkerasti kouluhannoverien jalostuksessa hienon sukunsa vuoksi.
ie. Lovina on ruunikko tamma kauniilla päämerkillä varustettuna. Jalo tamma on rakenteeltaan kaunis ja se on ansainnut monia näyttelyarvonimiä. Luonteeltaan Lovina on herkkä ja sillä on työmoraali kohdallaan. Intermediate II -tasolla kilpaillut tamma ei ole koulukentilläkään mikään kauhistuttava näky, vaan se hurmaa tuomariston ilmavilla, kevyillä askelillaan.
e. Deborah on tuottanut omistajalleen monesti harmaita hiuksia tempauksillaan. Pienehkö musta tamma ei ole tallin lepsuin tapaus, vaan pikemminkin kovapäinen vastarannan kiiski. Tallissa tilanne on joskus niin mahdoton, että tamma joudutaan hoitamaan kahden ihmisen voimin. Ratsuna Deborah sen sijaan toimii maltillisemmin ja suorittaa Prix St Georges -tason ohjelman sujuvasti. Deborah on rakenteeltaan ryhdikäs, sillä on viisas katse ja kuivat jalat.
ei. Danny D. Donkey on suosittu siitosori saksalaiselta oriasemalta. GP-tason kilpahevonen on luonteeltaan selväpäinen, eikä se hölmöile sen enempää tallissa kuin kentälläkään. Ratsuna Danny on kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä, hienoliikkeinen ilmestys. Musta ori on kantakirjattu ja se periyttää ryhdikästä runkoa varsoilleen, minkä lisäksi kouluratsastuskapasiteettikin on periytynyt.
ee. Aprilia on yksityisen ihmisen omistuksessa oleva tummanruunikko tamma. Aprilia on näyttäytynyt pienissä kilpailuissa Intermediate I -tasolla, muttei ole kisannut tavoitteellisesti. Tamma on luonteeltaan säväkkä hevonen, jolla on erityislaatuinen persoona. Ratsuna Aprilia antaa kaikkensa ja on eteenpäinpyrkivä, muttei ole jokaisen tallaajan ratsastettavissa herkkyytensä vuoksi.
ii. Demonkey on kovasukuinen hannoverori, jonka kilpaura alkaa olla jo taputeltu. Nuoruudessaan GP-tasolla kilpailleella orilla on monia hyviä sijoituksia jopa maailmanmestaruuskilpailuissa asti. Demonkey on luonteeltaan tulisieluinen, mutta ratsastettaessa huomattavasti rauhallisempi, vaikkakin eteenpäinpyrkivä. Orilla on paljon siitosarvoa ja sitä onkin käytetty ahkerasti kouluhannoverien jalostuksessa hienon sukunsa vuoksi.
ie. Lovina on ruunikko tamma kauniilla päämerkillä varustettuna. Jalo tamma on rakenteeltaan kaunis ja se on ansainnut monia näyttelyarvonimiä. Luonteeltaan Lovina on herkkä ja sillä on työmoraali kohdallaan. Intermediate II -tasolla kilpaillut tamma ei ole koulukentilläkään mikään kauhistuttava näky, vaan se hurmaa tuomariston ilmavilla, kevyillä askelillaan.
e. Deborah on tuottanut omistajalleen monesti harmaita hiuksia tempauksillaan. Pienehkö musta tamma ei ole tallin lepsuin tapaus, vaan pikemminkin kovapäinen vastarannan kiiski. Tallissa tilanne on joskus niin mahdoton, että tamma joudutaan hoitamaan kahden ihmisen voimin. Ratsuna Deborah sen sijaan toimii maltillisemmin ja suorittaa Prix St Georges -tason ohjelman sujuvasti. Deborah on rakenteeltaan ryhdikäs, sillä on viisas katse ja kuivat jalat.
ei. Danny D. Donkey on suosittu siitosori saksalaiselta oriasemalta. GP-tason kilpahevonen on luonteeltaan selväpäinen, eikä se hölmöile sen enempää tallissa kuin kentälläkään. Ratsuna Danny on kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä, hienoliikkeinen ilmestys. Musta ori on kantakirjattu ja se periyttää ryhdikästä runkoa varsoilleen, minkä lisäksi kouluratsastuskapasiteettikin on periytynyt.
ee. Aprilia on yksityisen ihmisen omistuksessa oleva tummanruunikko tamma. Aprilia on näyttäytynyt pienissä kilpailuissa Intermediate I -tasolla, muttei ole kisannut tavoitteellisesti. Tamma on luonteeltaan säväkkä hevonen, jolla on erityislaatuinen persoona. Ratsuna Aprilia antaa kaikkensa ja on eteenpäinpyrkivä, muttei ole jokaisen tallaajan ratsastettavissa herkkyytensä vuoksi.
Jälkeläiset
06.10.2020 fwb-t. Discreet Charm F (e. Dragonia Dancer)
13.10.2020 hann-t. Danaskaya CE (e. Double Kisses)
13.10.2020 hann-t. Danaskaya CE (e. Double Kisses)
Kilpailu- ja näyttelytulokset
KRJ:n alaiset kouluratsastuskilpailut | 40 sijoitusta + 1 cup-sijoitus
31.03.2020 KRJ-CUP - Grand Prix - 1 / 49
31.03.2020 KRJ-CUP - Grand Prix - 1 / 49
|
12.02.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 21
15.02.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 21 15.02.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 21 19.02.2020 Kutsu, Grand Prix - 2 / 21 19.02.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 21 08.03.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 22 02.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 23 04.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 2 / 23 05.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 23 08.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 23 09.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 23 10.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 23 12.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 23 14.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 23 15.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 23 16.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 23 17.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 23 19.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 23 19.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 23 02.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 16 |
02.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 16
02.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 16 02.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 4 / 16 10.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 17 01.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 11 03.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 11 03.04.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 11 04.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 40 07.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 40 13.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 40 14.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 6 / 40 15.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 2 / 40 20.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 6 / 40 01.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 1 / 40 03.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 2 / 40 08.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 6 / 40 09.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 3 / 40 11.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 5 / 40 15.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 5 / 40 20.05.2020 Kutsu, Grand Prix - 6 / 40 |
NJ 29.02.2020 Rivia & Skellige - irtoSERT (pt: alaera)
NJ 04.03.2020 Rivia & Skellige - irtoSERT (pt: alaera)
Päiväkirja ja valmennukset
12.02.2023 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Helmikuun luminen päivä oli vasta alkamaisillaan, mutta niin vain me olimme jo maneesissa Depin ja ratsastajansa Annikan kanssa. Aurinkokaan ei ollut vielä kunnolla noussut, onneksemme maneesissa oli kuitenkin hyvä valaistus. Depi oli alkuverryttelyssä todella kiihkeänä ja painotimme hartaasti puolipidätteiden läpimenoa ja pidin ratsastajalle kädestä pitäen luentoa istunnan tärkeydestä hevosen hidastamisessa. Otimme verryttelyyn mukaan myös laukkaa, mistä Depi tietenkin innostui ja ampaisi vähän suuremmalle ympyrälle kuin oli tarkoitus. Pian saimme kuitenkin orin kuulolle ja ratsastus alkoi sujua huomattavasti helpommin, kun Depi ei enää singahdellut minne sattuu. Teimme alkutunnista vielä väistöjä ja napakoita siirtymisiä, minkä jälkeen hevonen ja ratsastaja alkoivat näyttää siltä, että oli aika siirtyä jo oikeiden tehtävien pariin.
Olin suunnitellut meille paljon laukkatehtäviä, jotka olivat Depin bravuuri. Ensin laukkaväistöjä siksakkia, sitten kokoamisen kautta piruetteihin. Annika oli vähän hermona siitä, onnistuisiko hän kokoamaan Depiä riittävästi, mutta antamieni ohjeiden jälkeen homma alkoi pelittää kivasti. Tärkeintä orin kanssa oli tiivis istunta ja tasainen tuntuma suuhun. Piruetit sujuivat varsinkin vasemmalle loistavasti, laukkaväistöt puolestaan olivat aluksi vähän turhan jyrkkiä ja hevosen jalat eivät ihan pysyneet tahdissa mukana. Annoimme Depin hetken hengähtää ennen ongelman ratkomista. Tauon jälkeen väistöt taas sujuivat ja ratsukko näytti oikein mallikkaalta. Loppuverryttelyssä Depi sai pidentää askeltaan laukassa kiertäen koko maneesia vapaammalla ohjalla. Valmennus oli sujunut ihan mallikkaasti alun pieniä hermoiluja lukuun ottamatta, tästä olisi hyvä jatkaa.
09.10.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Ihmeiden aika ei ole näemmä suinkaan ollut ohi, sillä Depin kanssa oli alkuvuodesta otettu yhteyttä kouluttajaan, joka oli perehtynyt hevosten käytösongelmiin. Yhdessä kouluttajan kanssa oli laadittu tarkka koulutussuunnitelma, jota olimme nyt jo puolisen vuotta noudattaneet hartaasti ja tulokset todella näkyivät! Depin ongelmakäyttäytyminen tallissa oli silminnähden vähentynyt, eikä sen kanssa tullut känkkäränkkätilanteita enää lähes ollenkaan. Myös ratsastettavuus oli tallikäytöksen parantumisen myötä ottanut harppauksen eteenpäin ja ori oli nyt vanhemmilla päivillään saavuttanut aivan uuden tason. Depin kommelluksien kanssa oli tapeltu jo niin monta vuotta, että nykyään teki melkein mieli itkeä onnesta, kun saikin kohdata ihmistä uhmaavan hevosen sijaan varsin mallikkaasti käyttäytyvän orin. Liekö ikäkin tuonut oman vaikutuksensa asiaan, mutta kyllä ammattilaisen laatima koulutussuunnitelma todella teki arkeen hurjan eron. Nykyään hoitotoimet sujuivat ilman komennusta pelkkien kehujen voimin, oria ei enää tarvinnut pidellä kaksin käsin taluttaessa saatika pelätä, että se yhtäkkiä keksisi kauhaista kavionsa suoraan hoitajan varpaille.
Ratsastukset olivat sujuneet paremmin ja luottamussuhde Depin ja minun välillä oli parantunut roimasti, mikä näkyi kokonaisvaltaisesti rauhallisemmassa olemuksessa ja muun muassa herkempinä jarruina ratsastaessa. Tuntui, kuin talliin olisi ostettu ihan uusi hevonen, eikä vanhaa Depiä meinannut enää edes tunnistaa. Pettymyksen, suuttumuksen ja hermojen menetyksen tunteet oli saanut heittää täysin romukoppaan ja nykyään meillä arki rullasi aivan uusissa sfääreissä. Koko tallin väki oli aivan äimän käkenä siitä, kuinka niin hankalasta hevosesta oli yhtäkkiä lyhyessä ajassa koulittua näin selväpäinen. Voi, kun olisimme tajunneet ottaa yhteyttä tällaiseen kouluttajaan jo Depin nuoruusvuosina, kaikilta niiltä surun hetkiltä ja turhilta tappeluilta hevosen kanssa oltaisiin voitu välttyä. Olin tallentanut kouluttajan numeron puhelimeeni ja hehkuttanut hänen toimintatapojaan tallin facessakin, olihan tämä tulos nyt jotain aivan uskomatonta.
Helmikuun luminen päivä oli vasta alkamaisillaan, mutta niin vain me olimme jo maneesissa Depin ja ratsastajansa Annikan kanssa. Aurinkokaan ei ollut vielä kunnolla noussut, onneksemme maneesissa oli kuitenkin hyvä valaistus. Depi oli alkuverryttelyssä todella kiihkeänä ja painotimme hartaasti puolipidätteiden läpimenoa ja pidin ratsastajalle kädestä pitäen luentoa istunnan tärkeydestä hevosen hidastamisessa. Otimme verryttelyyn mukaan myös laukkaa, mistä Depi tietenkin innostui ja ampaisi vähän suuremmalle ympyrälle kuin oli tarkoitus. Pian saimme kuitenkin orin kuulolle ja ratsastus alkoi sujua huomattavasti helpommin, kun Depi ei enää singahdellut minne sattuu. Teimme alkutunnista vielä väistöjä ja napakoita siirtymisiä, minkä jälkeen hevonen ja ratsastaja alkoivat näyttää siltä, että oli aika siirtyä jo oikeiden tehtävien pariin.
Olin suunnitellut meille paljon laukkatehtäviä, jotka olivat Depin bravuuri. Ensin laukkaväistöjä siksakkia, sitten kokoamisen kautta piruetteihin. Annika oli vähän hermona siitä, onnistuisiko hän kokoamaan Depiä riittävästi, mutta antamieni ohjeiden jälkeen homma alkoi pelittää kivasti. Tärkeintä orin kanssa oli tiivis istunta ja tasainen tuntuma suuhun. Piruetit sujuivat varsinkin vasemmalle loistavasti, laukkaväistöt puolestaan olivat aluksi vähän turhan jyrkkiä ja hevosen jalat eivät ihan pysyneet tahdissa mukana. Annoimme Depin hetken hengähtää ennen ongelman ratkomista. Tauon jälkeen väistöt taas sujuivat ja ratsukko näytti oikein mallikkaalta. Loppuverryttelyssä Depi sai pidentää askeltaan laukassa kiertäen koko maneesia vapaammalla ohjalla. Valmennus oli sujunut ihan mallikkaasti alun pieniä hermoiluja lukuun ottamatta, tästä olisi hyvä jatkaa.
09.10.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Ihmeiden aika ei ole näemmä suinkaan ollut ohi, sillä Depin kanssa oli alkuvuodesta otettu yhteyttä kouluttajaan, joka oli perehtynyt hevosten käytösongelmiin. Yhdessä kouluttajan kanssa oli laadittu tarkka koulutussuunnitelma, jota olimme nyt jo puolisen vuotta noudattaneet hartaasti ja tulokset todella näkyivät! Depin ongelmakäyttäytyminen tallissa oli silminnähden vähentynyt, eikä sen kanssa tullut känkkäränkkätilanteita enää lähes ollenkaan. Myös ratsastettavuus oli tallikäytöksen parantumisen myötä ottanut harppauksen eteenpäin ja ori oli nyt vanhemmilla päivillään saavuttanut aivan uuden tason. Depin kommelluksien kanssa oli tapeltu jo niin monta vuotta, että nykyään teki melkein mieli itkeä onnesta, kun saikin kohdata ihmistä uhmaavan hevosen sijaan varsin mallikkaasti käyttäytyvän orin. Liekö ikäkin tuonut oman vaikutuksensa asiaan, mutta kyllä ammattilaisen laatima koulutussuunnitelma todella teki arkeen hurjan eron. Nykyään hoitotoimet sujuivat ilman komennusta pelkkien kehujen voimin, oria ei enää tarvinnut pidellä kaksin käsin taluttaessa saatika pelätä, että se yhtäkkiä keksisi kauhaista kavionsa suoraan hoitajan varpaille.
Ratsastukset olivat sujuneet paremmin ja luottamussuhde Depin ja minun välillä oli parantunut roimasti, mikä näkyi kokonaisvaltaisesti rauhallisemmassa olemuksessa ja muun muassa herkempinä jarruina ratsastaessa. Tuntui, kuin talliin olisi ostettu ihan uusi hevonen, eikä vanhaa Depiä meinannut enää edes tunnistaa. Pettymyksen, suuttumuksen ja hermojen menetyksen tunteet oli saanut heittää täysin romukoppaan ja nykyään meillä arki rullasi aivan uusissa sfääreissä. Koko tallin väki oli aivan äimän käkenä siitä, kuinka niin hankalasta hevosesta oli yhtäkkiä lyhyessä ajassa koulittua näin selväpäinen. Voi, kun olisimme tajunneet ottaa yhteyttä tällaiseen kouluttajaan jo Depin nuoruusvuosina, kaikilta niiltä surun hetkiltä ja turhilta tappeluilta hevosen kanssa oltaisiin voitu välttyä. Olin tallentanut kouluttajan numeron puhelimeeni ja hehkuttanut hänen toimintatapojaan tallin facessakin, olihan tämä tulos nyt jotain aivan uskomatonta.
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
