Gravity Victim
KTK-II, ERJ-I
VH19-011-0097
VH19-011-0097
© van uytert
PERUSTIEDOT
Vertical Divider
|
PALKINNOT
|
Historiaa
Vic muutti omistukseeni valmiiksi sisäänratsastettuna, oikeana estekenttien lupauksena. Irtohypytyksessä Vic oli osoittanut kapasiteettia estekisojen korkeimmalle tasolle asti jo todella nuorena. Sillä oli ilmava ja voimakas hyppy. Kasvattaja Derek Watson vakuutteli, että tästä tulisi vielä oiva kilpa- ja siitoshevonen, joten kaupat lyötiin onnistuneen koeratsastuksen jälkeen lukkoon. Orin kapasiteetin ja melkoisen komean ulkomuodon lisäksi Vicissä kiehtoi sen hieno suku, jossa on toinen toistaan parempia estehevosia. Koleana kevätaamuna haimme Vicin lentokentältä ja lähdimme kiikuttamaan sitä kohti kotia, jonne se lennosta palauduttuaan kotiutui varsin simppelisti.
Luonnekuvaus
Gravity Victim on oikea neiti! Puutteellisesta miehisyydestään huolimatta se on oikein pirteä ja vivahteikas persoona, vaikka saakin välillä hermokohtauksia ja muuta vastaavaa. Vic vaatii itselleen aina parasta, eikä suostu koskaan esiintymään missään ilman merkkiloimeaan, -riimuaan tai -satulahuopaansa. Kiivastuessaan (esimerkiksi silloin, kun sen kaurojen seasta löytyy karva; joka osoittautuu melkein aina sen omaksi, pitkäksi turpakarvaksi joka on vielä kiinni sen sieraimenreunassa) ori tekee kanssaihmistensä elämästä helvettiä, mutta tyynenä pysyessään se on jokaisen varma suosikkiheppa!
Hoitaessa Vic käyttäytyy usein herrasmiehen tavoin; tai sitten varhaisteini-ikäisen tytön lailla. Jalkoja harjataan sinisellä pölyharjalla, kaulaa oranssilla, selkää punaisella: muista järjestys ja oikeat värit, tai kärsi Vicin vihasta. Ori on myös hyvin tarkka, millä välineillä sen karvaa kosketaan. Brutaalit kumisuat ja juuriharjat, koiranharjoista nyt puhumattakaan (vaikka ne irrottavatkin hilseen älyttömän tehokkaasti), ovat ehdottomasti kiellettyjä. Kun nämä asiat ovat hoitajalla hallussa, Vic on supermiellyttävä otus; se katselee hoitajansa toimia suurilla ruskeilla silmillään ja kutittelee hoitajansa selkää ylähuulellaan. Pureminen ei tulisi sille mieleenkään. Kaviot se nostaa hienosti. Varustamisessa ei yleensä ilmene ongelmia, elleivät varusteet ole todella likaiset. Silloin Vic välttelee niiden kosketusta ihoaan vasten, mutta kiiltävät ja pehmeät nahkaremmit se antaa kiinnittää moitteetta sen naaman kuin vatsankin ympärille.
Ratsastaessa Vic on äärimmäisen herkkä, ja suorastaan rakastaa suorittaa erilaisia esteratsastuksen tehtäviä. Sen sielu suorastaan janoaa puhtaiden tasaisten ratojen suorittamista, eikä se lähes koskaan tiputa esteitä. Heti tuntiessaan pienimmänkin hipaisun kyljillään, se lähtee herkkänä poikana pyydettyyn askellajiin. Mikään eteenpäinpotkittava tapaus Vic ei todellakaan ole! Yleensä poloinen ratsastaja, joka halusi alkukäyntiä uralle, säikähtää ja pidättää oria reilusti, (vaikka sillä onkin täydelliset ja upeat askellajit, joissa on helppo istua); johon Vic tuumaa "ahaa, siis peruutetaan!" Apujen kanssa tulee siis olla äärimmäisen täsmällinen ja hellä.
Ori on fanaattinen esteratsastuksen ystävä, ja on aina satakymmenen prosenttisesti mukana tehtävissä, käyttää itseään hyvin, tekee puhtaita suorituksia ja kaiken tämän lisäksi pyrkii kulkemaan vieläpä oikein päin. Tätä unelmaa ori on siis niin kauan, kun pysytään maneesin lämmössä ja sähkölamppujen keltaisessa valossa. Maastossa Vic sekoaa. Se pelkää ihan kaikkea, lehtien rapinaa, tuulta.. muurahaiset sen öljyttyjen kavioiden tasolla ällöttävät sitä ja se pelkää, että hämähäkki putoaa sen upeaan niskaan. Ori kiipeilee puiden oksilla ennemmin kuin astuisi kaviollaan metsätien hiekkaan; sehän voi olla koostumukseltaan ja kovuustasoltaan väärä!
© Tepa
Hoitaessa Vic käyttäytyy usein herrasmiehen tavoin; tai sitten varhaisteini-ikäisen tytön lailla. Jalkoja harjataan sinisellä pölyharjalla, kaulaa oranssilla, selkää punaisella: muista järjestys ja oikeat värit, tai kärsi Vicin vihasta. Ori on myös hyvin tarkka, millä välineillä sen karvaa kosketaan. Brutaalit kumisuat ja juuriharjat, koiranharjoista nyt puhumattakaan (vaikka ne irrottavatkin hilseen älyttömän tehokkaasti), ovat ehdottomasti kiellettyjä. Kun nämä asiat ovat hoitajalla hallussa, Vic on supermiellyttävä otus; se katselee hoitajansa toimia suurilla ruskeilla silmillään ja kutittelee hoitajansa selkää ylähuulellaan. Pureminen ei tulisi sille mieleenkään. Kaviot se nostaa hienosti. Varustamisessa ei yleensä ilmene ongelmia, elleivät varusteet ole todella likaiset. Silloin Vic välttelee niiden kosketusta ihoaan vasten, mutta kiiltävät ja pehmeät nahkaremmit se antaa kiinnittää moitteetta sen naaman kuin vatsankin ympärille.
Ratsastaessa Vic on äärimmäisen herkkä, ja suorastaan rakastaa suorittaa erilaisia esteratsastuksen tehtäviä. Sen sielu suorastaan janoaa puhtaiden tasaisten ratojen suorittamista, eikä se lähes koskaan tiputa esteitä. Heti tuntiessaan pienimmänkin hipaisun kyljillään, se lähtee herkkänä poikana pyydettyyn askellajiin. Mikään eteenpäinpotkittava tapaus Vic ei todellakaan ole! Yleensä poloinen ratsastaja, joka halusi alkukäyntiä uralle, säikähtää ja pidättää oria reilusti, (vaikka sillä onkin täydelliset ja upeat askellajit, joissa on helppo istua); johon Vic tuumaa "ahaa, siis peruutetaan!" Apujen kanssa tulee siis olla äärimmäisen täsmällinen ja hellä.
Ori on fanaattinen esteratsastuksen ystävä, ja on aina satakymmenen prosenttisesti mukana tehtävissä, käyttää itseään hyvin, tekee puhtaita suorituksia ja kaiken tämän lisäksi pyrkii kulkemaan vieläpä oikein päin. Tätä unelmaa ori on siis niin kauan, kun pysytään maneesin lämmössä ja sähkölamppujen keltaisessa valossa. Maastossa Vic sekoaa. Se pelkää ihan kaikkea, lehtien rapinaa, tuulta.. muurahaiset sen öljyttyjen kavioiden tasolla ällöttävät sitä ja se pelkää, että hämähäkki putoaa sen upeaan niskaan. Ori kiipeilee puiden oksilla ennemmin kuin astuisi kaviollaan metsätien hiekkaan; sehän voi olla koostumukseltaan ja kovuustasoltaan väärä!
© Tepa
i. Gravitat hann rn 170cm e. Visionnaire hann tprn 169cm |
ii. Galant hann rn 169cm ie. Ballerina hann rn 168cm ei. Voltaire hann tprn 171cm ee. Coco Chanel hann trn 167cm |
iii. Goldstern
hann rt 168cm iie. Calypso hann trn 169cm iei. Balario hann m 170cm iee. Gravitta holst rt 166cm eii. Voltoi hann rn 173cm eie. Her Majesty hann tprn 170cm eei. Channel Four trak m 168cm eee. Dior hann rn 167cm |
SUKUSELVITYS
i. Gravitat on estepainotteinen 170cm säkäinen hannover. Kantakirjattu ori periyttää jälkeläisilleen tukevaa rakennetta sekä hyppykapasiteettia. Luonteeltaan Gravitat on mitä mainioin - sen kanssa tulee toimeen kuka tahansa. Orimaisuutta luonteesta puuttuu ja paljon, sillä herra ei aina jaksa oikein innostua edes tammoista. Ratsuna Gravitat on kuitenkin mitä mahtavin! Se on miellyttämishaluinen ja tekee aina parhaansa esteradalla. Sillä on ponnua hyppyihin sekä tarkat jalat, joiden ansiosta puomivirheitä tulee mahdollisimman vähän.
ii. Galant on Saksassa laajalti tunnettu siitosori, jolla on mittava esteura takanaan. 169-säkäinen ruunikko peittoaa vastustajansa esteradoilla mennen tullen, eikä jätä katsomoakaan kylmäksi hurjien loikkiensa puolesta. Galant hyppää jopa itsensä korkuiset esteet puhtaalla tyylillä ja lähes koskaan epäröimättä. Talliolosuhteissa ori on hieman tulinen, muttei omalle väelleen mikään mahdoton käsiteltävä. Rakenteeltaan Galant on jykevähkö, mikä hidastaa sitä hieman radoilla, mutta virheettömistä suorituksista johtuen ori yltää lähes aina sijoille.
ie. Ballerina on kasvattajansa siitostammojen eliittiä. Nykypäivänä jo eläkkeellä oleva Ballerina oli nuoruudessaan varsin taitava hyppääjä. Ruunikolla on korkea hyppy ja voimaa koko rungossa. Siro rakenne mahdollistaa nopeat ja lyhyet tiet uusintaradoilla ja vaikka tamma onkin luonteeltaan vähän lepsu, voittaa se aikaluokat kevyesti. Ballerina on kotioloissa rauhallinen äitihahmo tallin kaikille varsoille ja kokenut siitostamma. Sillä on viisi jälkeläistä, joista jokainen on menestynyt esteradoilla.
e. Visionnaire on Yhdysvaltain kilpakentillä yhä tänäkin päivänä liihotteleva kaunis tamma. Vaikka ikää löytyy jo lähemmäs seitsemäntoista vuotta, jaksaa Visionnaire painaa yhä edelleen kovankin tason kilpailuissa hyvin tuloksin. Tamma on luonteeltaan kilpailunhaluinen ja säpäkkä, eikä radoilla suoriutuminen jää kiinni ajasta. Puomeja sen sijaan tuppaa tippumaan aina välillä, sillä tamma on hieman kömpelö etusistaan. Tummanpunaruunikolla on kaunis rakenne ja merkit, joita se periyttää jälkeläisilleen.
ei. Voltaire on komea kantakirjaori suoraan yhdeltä Saksan tunnetuimmalta siittolalta Rein Hors:ista. Suurikokoinen tummanpunaruunikko on kantakirjan ykköspalkinnolla siunattu komistus isohkoine merkkeineen. Voltairen vaikuttavuus ei kuitenkaan jää vain ulkonäköön, sillä ori on lisäksi varsin taitava hyppääjä. Luonteeltaan Voltaire on tuttujen ihmisten seurassa oikea nallekarhu, mutta julkisilla paikoilla ego kasvaa ja orimaiset vivahteet tulevat esille hirnahteluina ja komeina raviaskelluksina.
ee. Coco Chanel on muuta sukua tuntemattomampi tapaus. Tummanruunikko pienehkö tamma tuli nykyiselle omistajalleen Hollannista, jossa sitä oltiin pidetty kyseenalaisissa oloissa koko nuoruutensa ajan. Coco Chanel on yhä edelleen luonteeltaan säpsy ja ihmisiä kohtaan varovaisen epäileväinen. Ratsukoulutus on kuitenkin saatu sille mallille, että Chanel on hypännyt kotitreeneissä todistetusti jopa 130cm tehtäviä, vaikkakin omistaja väittää estekorkeuden olleen jotain aivan muuta. Coco Chanelilla on yksi varsa, joka on yllättävän menestynyt emänsä aluperästä huolimatta.
ii. Galant on Saksassa laajalti tunnettu siitosori, jolla on mittava esteura takanaan. 169-säkäinen ruunikko peittoaa vastustajansa esteradoilla mennen tullen, eikä jätä katsomoakaan kylmäksi hurjien loikkiensa puolesta. Galant hyppää jopa itsensä korkuiset esteet puhtaalla tyylillä ja lähes koskaan epäröimättä. Talliolosuhteissa ori on hieman tulinen, muttei omalle väelleen mikään mahdoton käsiteltävä. Rakenteeltaan Galant on jykevähkö, mikä hidastaa sitä hieman radoilla, mutta virheettömistä suorituksista johtuen ori yltää lähes aina sijoille.
ie. Ballerina on kasvattajansa siitostammojen eliittiä. Nykypäivänä jo eläkkeellä oleva Ballerina oli nuoruudessaan varsin taitava hyppääjä. Ruunikolla on korkea hyppy ja voimaa koko rungossa. Siro rakenne mahdollistaa nopeat ja lyhyet tiet uusintaradoilla ja vaikka tamma onkin luonteeltaan vähän lepsu, voittaa se aikaluokat kevyesti. Ballerina on kotioloissa rauhallinen äitihahmo tallin kaikille varsoille ja kokenut siitostamma. Sillä on viisi jälkeläistä, joista jokainen on menestynyt esteradoilla.
e. Visionnaire on Yhdysvaltain kilpakentillä yhä tänäkin päivänä liihotteleva kaunis tamma. Vaikka ikää löytyy jo lähemmäs seitsemäntoista vuotta, jaksaa Visionnaire painaa yhä edelleen kovankin tason kilpailuissa hyvin tuloksin. Tamma on luonteeltaan kilpailunhaluinen ja säpäkkä, eikä radoilla suoriutuminen jää kiinni ajasta. Puomeja sen sijaan tuppaa tippumaan aina välillä, sillä tamma on hieman kömpelö etusistaan. Tummanpunaruunikolla on kaunis rakenne ja merkit, joita se periyttää jälkeläisilleen.
ei. Voltaire on komea kantakirjaori suoraan yhdeltä Saksan tunnetuimmalta siittolalta Rein Hors:ista. Suurikokoinen tummanpunaruunikko on kantakirjan ykköspalkinnolla siunattu komistus isohkoine merkkeineen. Voltairen vaikuttavuus ei kuitenkaan jää vain ulkonäköön, sillä ori on lisäksi varsin taitava hyppääjä. Luonteeltaan Voltaire on tuttujen ihmisten seurassa oikea nallekarhu, mutta julkisilla paikoilla ego kasvaa ja orimaiset vivahteet tulevat esille hirnahteluina ja komeina raviaskelluksina.
ee. Coco Chanel on muuta sukua tuntemattomampi tapaus. Tummanruunikko pienehkö tamma tuli nykyiselle omistajalleen Hollannista, jossa sitä oltiin pidetty kyseenalaisissa oloissa koko nuoruutensa ajan. Coco Chanel on yhä edelleen luonteeltaan säpsy ja ihmisiä kohtaan varovaisen epäileväinen. Ratsukoulutus on kuitenkin saatu sille mallille, että Chanel on hypännyt kotitreeneissä todistetusti jopa 130cm tehtäviä, vaikkakin omistaja väittää estekorkeuden olleen jotain aivan muuta. Coco Chanelilla on yksi varsa, joka on yllättävän menestynyt emänsä aluperästä huolimatta.
Jälkeläiset
10.10.2019 hann-o. Gravitino RWD (e. Rewenia)
10.05.2020 hann-o. Ehrentraut Icarus (e. Baudelaire)
12.05.2020 hann-t. Gistweirde Ree (e. Wernhild Fei GER)
09.11.2021 rp-o. Lilycove Bamboozled (e. Grape Agape)
10.05.2020 hann-o. Ehrentraut Icarus (e. Baudelaire)
12.05.2020 hann-t. Gistweirde Ree (e. Wernhild Fei GER)
09.11.2021 rp-o. Lilycove Bamboozled (e. Grape Agape)
Kilpailu- ja näyttelytulokset
ERJ:n alaiset esteratsastuskilpailut | 40 sijoitusta
02.11.2016 ERJ Filmür 160cm 01/22
01.11.2016 ERJ Filmür 160cm 02/22 23.10.2016 ERJ Filmür 160cm 03/22 22.10.2016 ERJ Filmür 160cm 01/22 21.10.2016 ERJ Filmür 160cm 03/22 19.10.2016 ERJ Filmür 160cm 02/22 28.09.2016 ERJ Filmür 160cm 01/15 27.09.2016 ERJ Filmür 160cm 03/15 23.09.2016 ERJ Filmür 160cm 01/15 22.09.2016 ERJ Filmür 160cm 03/15 19.09.2016 ERJ Filmür 160cm 02/15 13.09.2016 ERJ Filmür 160cm 03/15 07.09.2016 ERJ Filmür 160cm 02/15 04.09.2016 ERJ Filmür 160cm 01/15 03.09.2016 ERJ Filmür 160cm 03/15 02.09.2016 ERJ Filmür 160cm 03/15 02.09.2016 ERJ Filmür 160cm 02/15 31.08.2016 ERJ Filmür 160cm 02/15 31.05.2016 ERJ Filmür 160cm 02/27 27.05.2016 ERJ Filmür 160cm 03/27 27.05.2016 ERJ Filmür 160cm 03/27 |
26.05.2016 ERJ Filmür 160cm 02/27
25.05.2016 ERJ Filmür 160cm 01/27 24.05.2016 ERJ Filmür 160cm 04/27 23.05.2016 ERJ Filmür 160cm 04/27 19.05.2016 ERJ Filmür 160cm 01/27 12.05.2016 ERJ Filmür 160cm 01/27 07.05.2016 ERJ Filmür 160cm 04/27 03.05.2016 ERJ Filmür 160cm 03/27 02.05.2016 ERJ Filmür 160cm 03/27 01.05.2016 ERJ Filmür 160cm 05/27 30.04.2016 ERJ Filmür 160cm 03/27 29.04.2016 ERJ Filmür 160cm 02/27 24.04.2016 ERJ Filmür 160cm 05/27 23.04.2016 ERJ Filmür 160cm 05/27 20.04.2016 ERJ Filmür 160cm 04/27 16.04.2016 ERJ Filmür 160cm 05/27 14.04.2016 ERJ Filmür 160cm 02/27 13.04.2016 ERJ Filmür 160cm 05/27 11.04.2016 ERJ Filmür 160cm 01/27 09.04.2016 ERJ Filmür 160cm 05/27 09.04.2016 ERJ Filmür 160cm 02/27 |
NJ 20.06.2019 Suurnäyttelyt Susirajassa - BIS5, MVA-SERT
Päiväkirja ja valmennukset
07.06.2023 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Maneesin pikkuovi narahti auki ja Hans astui sisään vihellellen kuuluvasti. Vic, joka oli jo tovin kävellyt rennosti allani alkukäyntejä, nosti päänsä kiivaana ylös sen katseen kiinnittyessä ovelle. Hans naureskeli orin puhinoille ja rupesi lähestymään maneesin keskustaa puhellen niin, että Vic tunnistaisi äänen. Ori oli kuulemma hieman säpsynä, kun edellisenä päivänä ukkonen oli sattunut kohdalle juuri Vicin tullessa maneesiin. Kyllä se tästä hommiin päästessään taas rentoutuisi. Siirsin Vicin raviin ja aloin ratsastaa isoja ympyröitä esteiden välissä molempiin suuntiin taivutellen. Teimme muutaman raviväistön, jonka jälkeen siirsin Vicin laukkaan. Laukassa teimme käskystä hieman avotaivutuksia ja kaksi laukanvaihtoa suunnan muuttuessa. Hans ohjeisti minua pitämään oman katseen korkealla ja käden todella hiljaisena, sillä Vic ei hyväksynyt minkäänlaista ylimääräistä nyppäilyä. Aloitimme hyppäämisen pienistä korkeuksista, jotta itse ensikertaa orilla hypätessäni saisin hyvän otteen sen liikkeistä. Vic hyppäsi todella ilmavasti ja hypyissä todella oli aluksi hieman totuttelua. Hans vakuutteli, että kyllä se tästä helpottuisi kun esteitä nostettaisiin - olisinhan sitten itsekin enemmän varautunut suureen hyppyyn.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen Hans selitti minulle radan kulun kävellen sen itse läpi minun katsoessani reittiä hevosen selästä käsin. "Ja tässä et anna sille vielä löysää, tai se ampaisee tonne suoralle, vaan pidät sen aisoissa puolipidätteillä ja katsot itse vahvasti linjalle. Ja se takapuoli penkkiin ja ryhti, muuten pidätteet ei mee läpi", Hans kertoi, mitä missäkin kohtaa tulisi muistaa. "Ennen tätä vikaa estettä on vähän pidempi matka, joten siinä saat halutessas päästää sen vauhtiin, jos tuntuu siltä, että saat sen sitten kans kiinni." Ja niin aloitimme radan hyppäämisen. Esteet eivät vieläkään olleet Vicin tasoiselle hevoselle korkeita, mutta teknistä osaamista rata kuitenkin vaati varsinkin itseltäni. Hieman minua varsinkin yksi linja jännitti, sillä Vicillä oli todella vahva imu esteille ja en ollut varma, saisinko sitä täydellisesti ratsastettua. "Hyvä, nyt jo katse ja ajatus sinne seuraavalle", Hans sanoi ennen jännittämääni linjaa. Suuntasin katseeni jopa ylimalkaisen korostetusti seuraavan esteen taakse ja lähdin kääntämään Viciä jo edellisen esteen päältä. Hans kehui, että hienosti ratsastettu. Onnistuneen radan jälkeen pääsimme lopettamaan valmennuksen rentoon loppuverryttelyyn. Olin ihan rakastunut Viciin ja toivoin, että pääsisin hyppäämään sillä vielä jatkossakin.
14.09.2023 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Olin vihdoin saanut uudelleen kunnian nousta laadukkaan esteori Vicin ratsaille ja vieläpä Hansin valmennukseen. Edellisen valmennuksen jälkeen oli tapahtunut paljon, muun muassa oma sairastelu ja Vicin jalassa ollut haava, mitkä olivat viivästyttäneet yhteisen taipaleemme jatkumista. Vic oli ollut tallissa tavalliseen tapaansa hienohelma, mutta olin saanut sen silti hartaasti hoidettua ja pääsimme maneesiin, jossa Hans jo kasasi esteitä Amberin kanssa. Nousin satulaan maneesin laidalta korokkeen päältä ja säädin vielä satulavyötä hieman kireömmälle ennen kuin annoin orille luvan kävellä. Teimme hartaan verryttelyn Hansin katsellessa menoamme maneesin laidalta. Joitakin pieniä asioita minun piti vielä Vicin kanssa muistaa, kuten oma selän suoruus ja se, ettei jalkaa tarvinnut päästää täysin irti hevosen kyljistä, vaan herkkää hevosta oli parempi ratsastaa jalka lähellä. Hans antoi meille luvan ylittää muutama pieni verryttelyeste ja kuten aiemmalta kerralta muistelinkin, hyppäsi Vic taas hirmuisella ilmavaralla. "Tuoppas se vähän lähemmäs, ettei se tee tuollaista harppausta. Oma katse ylös ja ohjat tuntumalla, pohje lähellä", Hans opasti ja viittoi itse oikeaa asentoa ja käsien paikkoja esteen vierestä. Miehen opetustyyli oli jämäkkä, mutta todella havainnollistava ja pidin erityisesti siitä, kuinka hän konkreettisesti näytti mitä tehdä. Pian pääsimme verryttelyhypyistä sujuvasti yli ilman harppomista ja saimmekin siirtyä radalle.
Estekorkeus oli tällä kertaa jo vähän isompi ja minua alkoi ihan jännittää katsellessani ainakin 120 senttisiä esteitä. Tämä korkeus taisi hipoa omien kykyjeni ylärajaa, ellen ihan väärin muistanut. "Älä jännitä kyllä näistä yli mennään, sehän tekee näissä pienemmät hypyt kun noilla verkkaesteillä", Hans naureskeli huomattuaan kalmankalpean ilmeeni. Keräsin radan kulun kuuntelemisen aikana kaiken luottamukseni alla olevaan hevoseen ja lähdin suorittamaan. Vic liikkui allani kuin höyryjuna imien jokaiselle ohjaamalleni esteelle. Laukanvaihdot esteiden päällä se teki pelkän katseen käännön avuin ja kuten Hans oli luvannut, eivät hypyt tuntuneet yhtään niin suurilta kuin verryttelyssä olleet himoloikat. Viimeiselle linjalle päästessä olin jo niin rentoutunut, etten muistanut tehdä viimeisiä puolipidätteitä, vaan sen sijaan oma ryhtini kaikkosi hetkeksi ja Vicihän tästä innostui ampaisten kuin rusakko kohti viimeistä estettä. "Ei auta enää roikkua ohjassa, pidä kiinni!" Hans sanoi niin, että äänestä kuului pieni säikähdys. Viimeisen esteen ylitys oli kuin mistäkin GP-tason aikaluokan finaalista konsanaan, mutta pysyin tuurilla selässä. "Hyvin meni, saitpahan vähän vauhdin tuntua", Hans tokaisi minun keräillessäni adrenaliinihuuruissa hengitystäni rauhallisemmaksi. Loppuverryttely sujui rennoissa merkeissä Vicin pärskiessä tyytyväisenä. Mitä mainioin valmennus jälleen takana ja tulevaa odotellessa!
Maneesin pikkuovi narahti auki ja Hans astui sisään vihellellen kuuluvasti. Vic, joka oli jo tovin kävellyt rennosti allani alkukäyntejä, nosti päänsä kiivaana ylös sen katseen kiinnittyessä ovelle. Hans naureskeli orin puhinoille ja rupesi lähestymään maneesin keskustaa puhellen niin, että Vic tunnistaisi äänen. Ori oli kuulemma hieman säpsynä, kun edellisenä päivänä ukkonen oli sattunut kohdalle juuri Vicin tullessa maneesiin. Kyllä se tästä hommiin päästessään taas rentoutuisi. Siirsin Vicin raviin ja aloin ratsastaa isoja ympyröitä esteiden välissä molempiin suuntiin taivutellen. Teimme muutaman raviväistön, jonka jälkeen siirsin Vicin laukkaan. Laukassa teimme käskystä hieman avotaivutuksia ja kaksi laukanvaihtoa suunnan muuttuessa. Hans ohjeisti minua pitämään oman katseen korkealla ja käden todella hiljaisena, sillä Vic ei hyväksynyt minkäänlaista ylimääräistä nyppäilyä. Aloitimme hyppäämisen pienistä korkeuksista, jotta itse ensikertaa orilla hypätessäni saisin hyvän otteen sen liikkeistä. Vic hyppäsi todella ilmavasti ja hypyissä todella oli aluksi hieman totuttelua. Hans vakuutteli, että kyllä se tästä helpottuisi kun esteitä nostettaisiin - olisinhan sitten itsekin enemmän varautunut suureen hyppyyn.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen Hans selitti minulle radan kulun kävellen sen itse läpi minun katsoessani reittiä hevosen selästä käsin. "Ja tässä et anna sille vielä löysää, tai se ampaisee tonne suoralle, vaan pidät sen aisoissa puolipidätteillä ja katsot itse vahvasti linjalle. Ja se takapuoli penkkiin ja ryhti, muuten pidätteet ei mee läpi", Hans kertoi, mitä missäkin kohtaa tulisi muistaa. "Ennen tätä vikaa estettä on vähän pidempi matka, joten siinä saat halutessas päästää sen vauhtiin, jos tuntuu siltä, että saat sen sitten kans kiinni." Ja niin aloitimme radan hyppäämisen. Esteet eivät vieläkään olleet Vicin tasoiselle hevoselle korkeita, mutta teknistä osaamista rata kuitenkin vaati varsinkin itseltäni. Hieman minua varsinkin yksi linja jännitti, sillä Vicillä oli todella vahva imu esteille ja en ollut varma, saisinko sitä täydellisesti ratsastettua. "Hyvä, nyt jo katse ja ajatus sinne seuraavalle", Hans sanoi ennen jännittämääni linjaa. Suuntasin katseeni jopa ylimalkaisen korostetusti seuraavan esteen taakse ja lähdin kääntämään Viciä jo edellisen esteen päältä. Hans kehui, että hienosti ratsastettu. Onnistuneen radan jälkeen pääsimme lopettamaan valmennuksen rentoon loppuverryttelyyn. Olin ihan rakastunut Viciin ja toivoin, että pääsisin hyppäämään sillä vielä jatkossakin.
14.09.2023 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Olin vihdoin saanut uudelleen kunnian nousta laadukkaan esteori Vicin ratsaille ja vieläpä Hansin valmennukseen. Edellisen valmennuksen jälkeen oli tapahtunut paljon, muun muassa oma sairastelu ja Vicin jalassa ollut haava, mitkä olivat viivästyttäneet yhteisen taipaleemme jatkumista. Vic oli ollut tallissa tavalliseen tapaansa hienohelma, mutta olin saanut sen silti hartaasti hoidettua ja pääsimme maneesiin, jossa Hans jo kasasi esteitä Amberin kanssa. Nousin satulaan maneesin laidalta korokkeen päältä ja säädin vielä satulavyötä hieman kireömmälle ennen kuin annoin orille luvan kävellä. Teimme hartaan verryttelyn Hansin katsellessa menoamme maneesin laidalta. Joitakin pieniä asioita minun piti vielä Vicin kanssa muistaa, kuten oma selän suoruus ja se, ettei jalkaa tarvinnut päästää täysin irti hevosen kyljistä, vaan herkkää hevosta oli parempi ratsastaa jalka lähellä. Hans antoi meille luvan ylittää muutama pieni verryttelyeste ja kuten aiemmalta kerralta muistelinkin, hyppäsi Vic taas hirmuisella ilmavaralla. "Tuoppas se vähän lähemmäs, ettei se tee tuollaista harppausta. Oma katse ylös ja ohjat tuntumalla, pohje lähellä", Hans opasti ja viittoi itse oikeaa asentoa ja käsien paikkoja esteen vierestä. Miehen opetustyyli oli jämäkkä, mutta todella havainnollistava ja pidin erityisesti siitä, kuinka hän konkreettisesti näytti mitä tehdä. Pian pääsimme verryttelyhypyistä sujuvasti yli ilman harppomista ja saimmekin siirtyä radalle.
Estekorkeus oli tällä kertaa jo vähän isompi ja minua alkoi ihan jännittää katsellessani ainakin 120 senttisiä esteitä. Tämä korkeus taisi hipoa omien kykyjeni ylärajaa, ellen ihan väärin muistanut. "Älä jännitä kyllä näistä yli mennään, sehän tekee näissä pienemmät hypyt kun noilla verkkaesteillä", Hans naureskeli huomattuaan kalmankalpean ilmeeni. Keräsin radan kulun kuuntelemisen aikana kaiken luottamukseni alla olevaan hevoseen ja lähdin suorittamaan. Vic liikkui allani kuin höyryjuna imien jokaiselle ohjaamalleni esteelle. Laukanvaihdot esteiden päällä se teki pelkän katseen käännön avuin ja kuten Hans oli luvannut, eivät hypyt tuntuneet yhtään niin suurilta kuin verryttelyssä olleet himoloikat. Viimeiselle linjalle päästessä olin jo niin rentoutunut, etten muistanut tehdä viimeisiä puolipidätteitä, vaan sen sijaan oma ryhtini kaikkosi hetkeksi ja Vicihän tästä innostui ampaisten kuin rusakko kohti viimeistä estettä. "Ei auta enää roikkua ohjassa, pidä kiinni!" Hans sanoi niin, että äänestä kuului pieni säikähdys. Viimeisen esteen ylitys oli kuin mistäkin GP-tason aikaluokan finaalista konsanaan, mutta pysyin tuurilla selässä. "Hyvin meni, saitpahan vähän vauhdin tuntua", Hans tokaisi minun keräillessäni adrenaliinihuuruissa hengitystäni rauhallisemmaksi. Loppuverryttely sujui rennoissa merkeissä Vicin pärskiessä tyytyväisenä. Mitä mainioin valmennus jälleen takana ja tulevaa odotellessa!
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.