Malibu Breeze
© VRL-12454
PERUSTIEDOT
Vertical Divider
|
PALKINNOT
-
|
Historiaa
Bongasin ihanaluonteisen Malibun myynti-ilmoituksen selaillessani huvikseni hevosia puhelimellani. Laitoin oitis Hansille viestiä, että tässä voisi olla potentiaalinen siitostamma meidän talliin. Jo kilpaillutta ja täydessä kisa- ja treenikunnossa olevaa tammaa sai heti mennä testaamaan ja niinpä matkustimme hyvän matkan päähän testaamaan sekä Malibua että muutamaa muuta samoilla tiluksilla ollutta hevosta. Ihastuimme Hansin kanssa Malibuun heti ja ratsastuksen jälkeen kirjoitimme myyntipaperit. Malibu kotiutui Drurybridgeen hienosti ja sen kanssa päästiin nopeasti jatkamaan treenejä. Malibusta on tullut tallin luottoratsu, jonka selkään uskaltaa päästää vaikka lapsetkin. Tallin nuoriso onkin harjoitellut Malibulla ahkeraan korkeamman tason esteitä.
Luonnekuvaus
Malibun sydämessä on aina tilaa kaikille, oli kyse sitten muista hevosista, ihmisistä tai tallikissasta. Se rakastaa kaikkia, vaikka kaikki eivät aina rakasta sitä ja sen hieman tunkeilevia ystävyyden osoituksia. Hoitotoimenpiteet sujuvat Malibun kanssa poikkeuksetta hyvin sujuvasti. Sen voi jättää hetkeksi seisomaan käytävälle tai oikeastaan mihin tahansa muuallekin, sillä Malibu karkaa korkeintaan lähimmälle ruoka-astialle tai heinätupsulle. Se onkin varsin kaikkiruokainen ja perso herkuille, mistä on hyötyä uusien temppujen opettelussa, mutta myöskin haittaa, sillä heinän lisäksi Malibu mutustelee antaumuksella myös hiekkaa ja muuta sen ruuansulatuselimistöön kuulumatonta tavaraa.
Ratsuna Malibu on maailman luotettavin. Se on rauhallinen ja sillä on hyvin tasaiset askeleet. Se kantaa selässään varovaisesti pienimmätkin ratsastajat eikä hermostu epäselvistä avuista tai ratsastajan horjahtavasta tasapainosta. Kokeneemmankaan ratsastajan kanssa Malibu ei ole juuri reippaampi. Se on mallia diesel ja tarvitsee käynnistyäkseen pitkät alkuverryttelyt, josta siitäkin usein puolet kuluu maisemien katseluun ja kaikkeen muuhun paitsi työntekoon. Työnteon makuun päästessään Malibu on kuitenkin ihan kiva ratsu, se osaa yhtä jos toista ja tekee kaiken pyydetyn kunhan osaa pyytää tarpeeksi topakasti.
Esteiden hyppäämisestä Malibu pitää enemmän kuin sileän työskentelystä tai maastoilusta, vaikka maastossa liikkuminenkin saa sen mielen virkistymään. Malibu ei kuitenkaan ole lahjakkain esteratsu maan päällä. Se osaa hypätä, mutta se ei ole erityisen varovainen jaloistaan ja ottaakin joskus puomeja omaa huolimattomuuttaan, vaikka ratsastaja olisi ratsastanut sen täydelliseen ponnistuspaikkaan. Malibu kuitenkin hyppää myös huonosta ponnistuspaikasta eikä tuijottele erikoisempia esteitä tai kentän laidalla tapahtuvaa muuta toimintaa. Kun sen saa keskittymään työntekoon ja omiin jalkoihinsa, se hyppää todella hyvin.
© VRL-12454
Ratsuna Malibu on maailman luotettavin. Se on rauhallinen ja sillä on hyvin tasaiset askeleet. Se kantaa selässään varovaisesti pienimmätkin ratsastajat eikä hermostu epäselvistä avuista tai ratsastajan horjahtavasta tasapainosta. Kokeneemmankaan ratsastajan kanssa Malibu ei ole juuri reippaampi. Se on mallia diesel ja tarvitsee käynnistyäkseen pitkät alkuverryttelyt, josta siitäkin usein puolet kuluu maisemien katseluun ja kaikkeen muuhun paitsi työntekoon. Työnteon makuun päästessään Malibu on kuitenkin ihan kiva ratsu, se osaa yhtä jos toista ja tekee kaiken pyydetyn kunhan osaa pyytää tarpeeksi topakasti.
Esteiden hyppäämisestä Malibu pitää enemmän kuin sileän työskentelystä tai maastoilusta, vaikka maastossa liikkuminenkin saa sen mielen virkistymään. Malibu ei kuitenkaan ole lahjakkain esteratsu maan päällä. Se osaa hypätä, mutta se ei ole erityisen varovainen jaloistaan ja ottaakin joskus puomeja omaa huolimattomuuttaan, vaikka ratsastaja olisi ratsastanut sen täydelliseen ponnistuspaikkaan. Malibu kuitenkin hyppää myös huonosta ponnistuspaikasta eikä tuijottele erikoisempia esteitä tai kentän laidalla tapahtuvaa muuta toimintaa. Kun sen saa keskittymään työntekoon ja omiin jalkoihinsa, se hyppää todella hyvin.
© VRL-12454
i. Mercedes hann, tprn, 165 cm e. Tallulah hann, m, 170 cm |
ii. Memphis hann, m, 170cm ie. Beverly Hills hann, rn, 162cm ei. Tucson hann, m, 171cm ee. Prairie hann, m, 165cm |
iii. Monster
hann, m, 170cm iie. Lalarona hann, m, 168cm iei. Bistasio hann, trn, 166cm iee. Halma hann, rn, 161cm eii. Tycoon hann, m, 170cm eie. Viviera hann, rn, 170cm eei. Praise the Lord hann, m, 168cm eee. Diana hann, m, 165cm |
SUKUSELVITYS
i. Mercedes on Saksassa laajasti tunnettu pienehkön kokoinen estemestari. Sitä on käytetty paljon siitokseen niin kotimaassaan kuin muualla Euroopassakin ja se on periyttänyt jälkeläisilleen hyvää estesilmää ja sopivan nöyrää luonnetta. Mercedes on rakenteeltaan sopusuhtainen ja lihaskuntonsa takia erittäin näyttävä tumma ori. Mercedeksestä tullaan takuulla kuulemaan vielä kauan ja näin hienon orin jälkeläinen on kunnia omistaa.
ii. Memphis oli aikansa parhaita estehevosia. Se voitti ja sijoittui useissa arvokilpailuissa päihittäen itseään kokeneemmatkin ratsut. Memphisillä oli takuuvarma silmä ponnistuspaikkoihin ja se oli äärimmäisen kuuliainen ratsastajalleen, mikä teki siitä voittamattoman korkeissa esteluokissa. Rakenteeltaan ori ei ehkä edustanut nykymaailman hienoina pidettyjä siitosoreja, sillä oli luiseva kroppa mutta paksut jalat, kaikkien onneksi ori kuitenkin yhdistettiin vain sopusuhtaisiin tammoihin, minkä vuoksi jälkeläisistä tuli ihan kivan näköisiä. Memphisistä on yhä tänäkin päivänä tallessa pakasteita, vaikka ori itse kuolikin jo 80-luvulla.
ie. Beverly Hills on hieman tuntemattomampi nimi saksalaiselta siittolalta. Kivarakenteiselle tammalle etsittiin sulhoa kauan, mutta mikään nykypäivän oreista ei tuntunut sopivan joko luonteensa, rakenteensa tai sukunsa puolesta, joten omistajat päättivät käyttää Memphisin pakastetta. Varsasta tuli kuin tulikin oikein hieno tummanpunaruunikko ori, joka menestyy sukunsa epämääräisyydestä huolimatta vallan loistavasti. Beverly Hills edustaa harvinaista saksalaista sukulinjaa, joka pääsee jatkumaan enää ainoastaan Mercedeksen kautta, sillä Beverly Hills menehtyi ähkyyn vain kymmenvuotiaana. Luonteeltaan tamma oli kuuliainen ja rauhallinen, sillä oli hyvä hyppytekniikka ja potentiaalia 150-senttisille radoille.
e. Tallulahin omistaja halusi yhdistää hienosukuisen estehevosensa johonkin ei niin tunnettuun sukulinjaan ja siksipä he päätyivät käyttämään Mercedesiä. Vaikka orilla onkin paljon jälkeläisiä, on sen takana kuitenkin nimiä, jotka lisäävät monimuotoisuutta rotuun. Tallulah itse kilpaili kohtuullisen menestyksekkäästi 160cm radoilla. Se oli luonteeltaan varmajalkainen, kuuliainen ja sopivan säpäkkä. Sillä oli kaunis hyppytyyli ja räjähtävyyttä uusintakierrokselle. Valitettavasti kaunis musta tamma menehtyi toisessa synnytyksessään omistajan menettäessä samalla myös syntymässä olleen varsan. Malibu Breeze jää Tallulahin ainoaksi jälkeläiseksi.
ei. Tucson on yhä tänäkin päivänä täydessä kisakunnossa oleva estetaituri, jolla on ansioluettelossaan monta arvokilpailuiden voittoa. Oria on käytetty maailmalla laajasti jalostukseen ja se on periyttänyt selväpäisen luonteensa lisäksi hyvää hyppytekniikkaa sekä komeaa rakennetta. 171cm korkea ori on ulkomuodoltaan sopusuhtainen, varsin tukevarakenteinen mutta ketterä hevonen. Se kääntyy esteradalla kuin pennin päällä ja vain harvalla on mahdollisuus voittaa se, jos uusintakierrokselle joudutaan. Tucsonin menestys johtuu varmasti osin myös sen ratsastajan pelottomasta ja hurjapäisestä tyylistä ratsastaa hevosiaan, hän on tunnettu tavastaan käyttää jokainen oikoreitti hyödykseen ja tavastaan tuoda hevonen esteelle mistä tahansa kulmasta. Tällainen ratsastaja varmasti vaatii myös hevoselta hermoja, sillä ihan jokainen ratsu ei kykene hyppäämään 160cm rataa vinoista ponnistuspaikoista.
ee. Prairie oli alunperin Tucsonin ratsastajan omistama hevonen, joka ei harmillisesti kyennyt pysymään mukana ratsastajansa hurjapäisissä ohjauksissa. Tammalla oli kyllä miellyttämisenhalua ja nöyryyttä, mutta ei riittävästi rämäpäisyyttä hypätä esteitä huonoista paikoista. Tamma myytiin saksalaiselle siittolalle ja myynnin yhteydessä se astutettiin Tucsonilla, joka entisen omistajan mukaan toisi jälkeläiselle tarpeeksi "rohkeutta". Prairie kilpaili mukavissa pikkukisoissa vielä pitkään varsojensa syntymän jälkeen, mutta jouduttiin sittemmin lopettamaan pahaksi äityneen jalkavamman vuoksi. Se ehti saamaan kaksi varsaa, Tallulahin ja tämän täysveljen Mellulahin, joille molemmille tamma periytti nöyrää luonnetta ja mukavaa rakennetta.
ii. Memphis oli aikansa parhaita estehevosia. Se voitti ja sijoittui useissa arvokilpailuissa päihittäen itseään kokeneemmatkin ratsut. Memphisillä oli takuuvarma silmä ponnistuspaikkoihin ja se oli äärimmäisen kuuliainen ratsastajalleen, mikä teki siitä voittamattoman korkeissa esteluokissa. Rakenteeltaan ori ei ehkä edustanut nykymaailman hienoina pidettyjä siitosoreja, sillä oli luiseva kroppa mutta paksut jalat, kaikkien onneksi ori kuitenkin yhdistettiin vain sopusuhtaisiin tammoihin, minkä vuoksi jälkeläisistä tuli ihan kivan näköisiä. Memphisistä on yhä tänäkin päivänä tallessa pakasteita, vaikka ori itse kuolikin jo 80-luvulla.
ie. Beverly Hills on hieman tuntemattomampi nimi saksalaiselta siittolalta. Kivarakenteiselle tammalle etsittiin sulhoa kauan, mutta mikään nykypäivän oreista ei tuntunut sopivan joko luonteensa, rakenteensa tai sukunsa puolesta, joten omistajat päättivät käyttää Memphisin pakastetta. Varsasta tuli kuin tulikin oikein hieno tummanpunaruunikko ori, joka menestyy sukunsa epämääräisyydestä huolimatta vallan loistavasti. Beverly Hills edustaa harvinaista saksalaista sukulinjaa, joka pääsee jatkumaan enää ainoastaan Mercedeksen kautta, sillä Beverly Hills menehtyi ähkyyn vain kymmenvuotiaana. Luonteeltaan tamma oli kuuliainen ja rauhallinen, sillä oli hyvä hyppytekniikka ja potentiaalia 150-senttisille radoille.
e. Tallulahin omistaja halusi yhdistää hienosukuisen estehevosensa johonkin ei niin tunnettuun sukulinjaan ja siksipä he päätyivät käyttämään Mercedesiä. Vaikka orilla onkin paljon jälkeläisiä, on sen takana kuitenkin nimiä, jotka lisäävät monimuotoisuutta rotuun. Tallulah itse kilpaili kohtuullisen menestyksekkäästi 160cm radoilla. Se oli luonteeltaan varmajalkainen, kuuliainen ja sopivan säpäkkä. Sillä oli kaunis hyppytyyli ja räjähtävyyttä uusintakierrokselle. Valitettavasti kaunis musta tamma menehtyi toisessa synnytyksessään omistajan menettäessä samalla myös syntymässä olleen varsan. Malibu Breeze jää Tallulahin ainoaksi jälkeläiseksi.
ei. Tucson on yhä tänäkin päivänä täydessä kisakunnossa oleva estetaituri, jolla on ansioluettelossaan monta arvokilpailuiden voittoa. Oria on käytetty maailmalla laajasti jalostukseen ja se on periyttänyt selväpäisen luonteensa lisäksi hyvää hyppytekniikkaa sekä komeaa rakennetta. 171cm korkea ori on ulkomuodoltaan sopusuhtainen, varsin tukevarakenteinen mutta ketterä hevonen. Se kääntyy esteradalla kuin pennin päällä ja vain harvalla on mahdollisuus voittaa se, jos uusintakierrokselle joudutaan. Tucsonin menestys johtuu varmasti osin myös sen ratsastajan pelottomasta ja hurjapäisestä tyylistä ratsastaa hevosiaan, hän on tunnettu tavastaan käyttää jokainen oikoreitti hyödykseen ja tavastaan tuoda hevonen esteelle mistä tahansa kulmasta. Tällainen ratsastaja varmasti vaatii myös hevoselta hermoja, sillä ihan jokainen ratsu ei kykene hyppäämään 160cm rataa vinoista ponnistuspaikoista.
ee. Prairie oli alunperin Tucsonin ratsastajan omistama hevonen, joka ei harmillisesti kyennyt pysymään mukana ratsastajansa hurjapäisissä ohjauksissa. Tammalla oli kyllä miellyttämisenhalua ja nöyryyttä, mutta ei riittävästi rämäpäisyyttä hypätä esteitä huonoista paikoista. Tamma myytiin saksalaiselle siittolalle ja myynnin yhteydessä se astutettiin Tucsonilla, joka entisen omistajan mukaan toisi jälkeläiselle tarpeeksi "rohkeutta". Prairie kilpaili mukavissa pikkukisoissa vielä pitkään varsojensa syntymän jälkeen, mutta jouduttiin sittemmin lopettamaan pahaksi äityneen jalkavamman vuoksi. Se ehti saamaan kaksi varsaa, Tallulahin ja tämän täysveljen Mellulahin, joille molemmille tamma periytti nöyrää luonnetta ja mukavaa rakennetta.
Jälkeläiset
Kilpailu- ja näyttelytulokset
ERJ:n alaiset kilpailut | 40 sijoitusta
11.04.2020 - Mörkövaara - 140 cm - 1/24
21.04.2020 - Mörkövaara - 140 cm - 3/24 28.04.2020 - Mörkövaara - 140 cm - 4/24 29.04.2020 - Mörkövaara - 140 cm - 1/24 15.04.2020 - Dare Stable - 140 cm - 2/30 17.04.2020 - Dare Stable - 140 cm - 5/30 18.04.2020 - Dare Stable - 140 cm - 3/30 24.04.2020 - Dare Stable - 140 cm - 3/30 26.04.2020 - Dare Stable - 140 cm - 2/30 28.04.2020 - Dare Stable - 140 cm - 3/30 29.04.2020 - Dare Stable - 140 cm - 4/30 30.04.2020 - Dare Stable - 140 cm - 2/30 14.07.2020 - Elixir - 130 cm - 4/20 15.07.2020 - Elixir - 130 cm - 2/20 16.07.2020 - Elixir - 130 cm - 2/20 17.07.2020 - Elixir - 130 cm - 2/20 10.08.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 130 cm - 5/29 05.07.2021 - Yemene - 140 cm - 4/31 13.08.2021 - Kilpailukeskus Lupin - 140 cm - 5/42 20.08.2021 - Kilpailukeskus Lupin - 140 cm - 1/42 |
26.08.2021 - Kilpailukeskus Lupin - 140 cm - 6/42
29.08.2021 - Kilpailukeskus Lupin - 140 cm - 4/42 30.08.2021 - Kilpailukeskus Lupin - 140 cm - 5/42 12.09.2021 - Yemene - 140 cm - 4/34 16.09.2021 - Yemene - 140 cm - 1/34 16.09.2021 - Yemene - 140 cm - 3/34 19.09.2021 - Yemene - 140 cm - 4/34 07.11.2021 - Crion Warmbloods - 140 cm - 2/40 08.11.2021 - Crion Warmbloods - 140 cm - 1/40 12.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 1/30 14.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 5/30 19.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 1/30 19.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 4/30 20.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 1/30 20.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 5/30 22.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 4/30 25.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 2/30 25.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 4/30 29.11.2021 - Illyria Sporthorses - 140 cm - 4/30 16.11.2021 - Yemene - 140 cm - 5/35 |
Päiväkirja ja valmennukset
07.03.2024 Estevalmennus, valmentaja VRL-09562
Hah mikä deja vu, kun astuin maneesiin tämähän on minulle tuttu tamma. Ollaan oltu samoissa kisoissa monta kertaa ja kummastellut tamman erikoisia hyppyjä. Pääsin keskustelemaan enemmän tamman ratsastajan sekä omistajan kanssa, kun he kutsuivat minut valmentamaan. Minulla on itselläni hyvin saman tapainen tamma, se on hidas pohkeelle ja todella herkkä suustaan, aivan kuten oletan Malibunkin olevan. Ei tarvitse kuin yhden kerran jäädä kädellä hypyssä jälkeen, niin tamma hyppää viikon ilman selkää.
Alku valmennuksen keskityinkin ratsastajaan ja neuvomaan häntä kuinka saa annettua hätäisestikin tilaa, niin ettei suotta suututa tammaa. Kuten minunkin tamma on Malibukin pikku askelten hevonen eli tekee hyvästä ponnistuspaikasta vielä pikkuaskeleen ennen ponnistusta ja saa ratsastajan pois tasapainosta. Samalla kuitenkin kun hieno säädin ratsastajaa vaadin häntä vahtimaan tammaa, jotta se ravaa siivosti hyvällä energialla ja reagoi siirtymisiin heti. Omankin tamman kanssa siirtymiset ovat olleet se läpi murto, millä diesel malli herää nopeiten. Ensin kaasun hieno säätö, sen jälkeen rattiasetukset ja viimeisenä päästään testaamaan jarruominaisuuksia. Sama tuntui sopivan myös Malibulle, kun tamma reagoi pohkeeseen alettiin tekemään pohkeen väistöjä ja taivutuksia. Myös myötäämistä pystyimme harjoittelemaan vaikka samalla muka "väännettiin" koulua. Ei vaan pidä olla liian vakava ja hakea täydellisyyttä.
Varsinaiset hypyt ei sinänsä ollut vaikeita teimme jumppasarjaa se notkistaa tammaa ja saa nopeutta myös jalkoihin. Mutta ratsastajalle jumppasarja tekee todella hyvää ja nimenomaan myötäämisharjoitteissa. Halusin ettei ratsastaja auta tammaa liikaa, vaan sen on ajateltava itse. Haastamalla tamman aivoja se kiinnostuu entisestään nostelemaan kinttujaan. Jotkut hevoset ovat vain hieman hitaita tajuamaan ettei niitä puomeja ole kiva ottaa koiville. Mutta niiden on annettava tehdä virheensä itse, en missään nimessä ole sen kannalla että hevosta pitäisi tarkoituksella kolauttaa puomeihin, mutta jos itse ei ajattele se on ihan oma vika. Malibukin on sen verran kokenut kilpahevonen, että osaa kyllä hypätä, jos vain viitsisi hieman vaivata päätään ja muistella missä koivet menee. Olin kuitenkin tyytyväinen valmennukseen, sillä ratsastaja tuntui tyytyväiseltä eikä tamma hypännyt kertaakaan ilman selkää huonoa hyppyä.
Hah mikä deja vu, kun astuin maneesiin tämähän on minulle tuttu tamma. Ollaan oltu samoissa kisoissa monta kertaa ja kummastellut tamman erikoisia hyppyjä. Pääsin keskustelemaan enemmän tamman ratsastajan sekä omistajan kanssa, kun he kutsuivat minut valmentamaan. Minulla on itselläni hyvin saman tapainen tamma, se on hidas pohkeelle ja todella herkkä suustaan, aivan kuten oletan Malibunkin olevan. Ei tarvitse kuin yhden kerran jäädä kädellä hypyssä jälkeen, niin tamma hyppää viikon ilman selkää.
Alku valmennuksen keskityinkin ratsastajaan ja neuvomaan häntä kuinka saa annettua hätäisestikin tilaa, niin ettei suotta suututa tammaa. Kuten minunkin tamma on Malibukin pikku askelten hevonen eli tekee hyvästä ponnistuspaikasta vielä pikkuaskeleen ennen ponnistusta ja saa ratsastajan pois tasapainosta. Samalla kuitenkin kun hieno säädin ratsastajaa vaadin häntä vahtimaan tammaa, jotta se ravaa siivosti hyvällä energialla ja reagoi siirtymisiin heti. Omankin tamman kanssa siirtymiset ovat olleet se läpi murto, millä diesel malli herää nopeiten. Ensin kaasun hieno säätö, sen jälkeen rattiasetukset ja viimeisenä päästään testaamaan jarruominaisuuksia. Sama tuntui sopivan myös Malibulle, kun tamma reagoi pohkeeseen alettiin tekemään pohkeen väistöjä ja taivutuksia. Myös myötäämistä pystyimme harjoittelemaan vaikka samalla muka "väännettiin" koulua. Ei vaan pidä olla liian vakava ja hakea täydellisyyttä.
Varsinaiset hypyt ei sinänsä ollut vaikeita teimme jumppasarjaa se notkistaa tammaa ja saa nopeutta myös jalkoihin. Mutta ratsastajalle jumppasarja tekee todella hyvää ja nimenomaan myötäämisharjoitteissa. Halusin ettei ratsastaja auta tammaa liikaa, vaan sen on ajateltava itse. Haastamalla tamman aivoja se kiinnostuu entisestään nostelemaan kinttujaan. Jotkut hevoset ovat vain hieman hitaita tajuamaan ettei niitä puomeja ole kiva ottaa koiville. Mutta niiden on annettava tehdä virheensä itse, en missään nimessä ole sen kannalla että hevosta pitäisi tarkoituksella kolauttaa puomeihin, mutta jos itse ei ajattele se on ihan oma vika. Malibukin on sen verran kokenut kilpahevonen, että osaa kyllä hypätä, jos vain viitsisi hieman vaivata päätään ja muistella missä koivet menee. Olin kuitenkin tyytyväinen valmennukseen, sillä ratsastaja tuntui tyytyväiseltä eikä tamma hypännyt kertaakaan ilman selkää huonoa hyppyä.
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.