Razzle-dazzle
KTK-II
VH21-011-0386
VH21-011-0386
© Van Uytert
PERUSTIEDOT
Vertical Divider
|
PALKINNOT
|
Historiaa
Rasse ostettiin tallin muuttotohinan yhteydessä sen oltua jo pitkään markkinoilla ja hinnan pudotessa yllättäen muutamalla tonnilla. Kasvattaja oli iloinen kuullessaan Rassen pääsevän lähelle kasvattajan omaa tilaa Saksan maaseudulle, sillä kasvattaja oli hienoon oriin hyvin kiintynyt ja lupaili tulla aina silloin tällöin sitä katsomaan. Rassen suku koostuu toinen toistaan hienommista estehevosista, mikä ehkä olikin ensimmäinen asia, joka hevosessa pomppasi esiin myynti-ilmoitusta lukiessa. Rautias ori kotiutui marraskuisena aamupäivänä pienen pakkasen saattelemana.
Luonnekuvaus
Oriksi hyvin kiltti käsiteltävä, mutta ratsailta käsin innokas ja kuumuu herkästi etenkin esteillä. Maastossa vähän säpsy, muttei ota jalkoja alleen. Suvussa kovatasoisia kilpahevosia, joilta perinyt luonnetta.
i. Dimitri hann, m, 170cm e. Razzle-rose hann, rt, 165cm |
ii. Demolisher hann, m, 169cm ie. Caravan hann, rn, 164cm ei. Riptide hann, rt, 167cm ee. Razzle-rosalia hann, rt, 165cm |
iii. Dictionary
hann, m, 169cm iie. Hoopa hann, m, 164cm iei. Carter hann, rn, 167cm iee. Bloodmoney hann, tprt, 163cm eii. Reader hann, rt, 168cm eie. Tiny hann, rt, 164cm eei. Razzle-risk hann, rt, 166cm eee. Razzle-foot hann, trn, 166cm |
SUKUSELVITYS
i. "Hyväntuulinen, helppo, avoin ja rohkea, aina parhaansa tekevä optimisti, todellinen happy athlete." Emma-Sophia Schmidt kuvaili kasvattiaan vastaavin sanakääntein lukuisat kerrat, eikä hän ollut ainoa. Oritestilautakunta kehui Dimitrin luonnetta ja ratsastettavuutta vuolaasti, niin tuomaristo kuin testiratsastaja antoi orille täydet 10 pistettä. Itsevarma, keskittynyt ori hurmasi myöhemmin myös kansainvälisen yleisön. Ori osallistui kuusivuotiaana nuorten hevosten maailmanmestaruuksiin sijoittuen kahdeksanneksi, ja kansainvälinen ura alkoi jo kauan ennen 160cm luokkiin nousemista. Liikkeiltään Dimitri ei ollut aivan puoliveristen kirkkainta kärkeä, sen ravi oli itse asiassa työskentelyaskellaji laukkaa parempi. Hieman lisää ilmavuutta, vähän sitä, vähän tätä, mutta niin vain Dimitri pärjäsi laukallaan aivan riittävän hyvin. Sen hyppytekniikassakin oli pieniä puutteita, ori nimittäin heitti etusiaan aivan kuten emänsäkin, ja toisinaan se nosti päätänsä sekä kaulaansa turhankin kanssa hyvin omituiseen kulmaan. Tämäkään ei hyväntuulista Dimitriä estänyt tai edes hidastanut.
170cm korkea, musta ori oli hieman vankempaa mallia, takaosastaan hieman turhankin kulmikas mutta muutoin erinomainen, ryhdikäs urheiluhevonen hyvällä rungon syvyydellä sekä erinomaisilla jaloilla. Pääkin oli ilmeikäs ja kaula hyvin liittynyt ja kaareva, joskin aavistuksen kevyt. Vaikkei Dimitri liikeihme ollutkaan, sen liikkuminen oli jotenkin vaivatonta, rentoa, hypyt olivat kaikessa huvittavuudessaan luonteva jatkumo laukalle. Ei ori aikansa rankingykkönen ollut, yleisön suursuosikki kylläkin.
Pitkälti erityisen hienon luonteensa vuoksi Dimitri sai likimain yhtä paljon tammoja kuin jalostusorit, jotka saivat oritestissään ysejä ja kymppejä myös liikkeistään ja jotka eivät hypätessään heitelleet etusiaan sivulle. Dimitri onkin toiminut erinomaisesti turhan kuumien, hätäisten tai muulla tavalla haastavien tammojen kanssa, vaikka tämänkin orin jälkeläisiin mahtuu haastavia tapauksia. Dimitri jätti vahvasti hyppykykyä, korkean kapasiteetin ja esteälyä, suorituskykyä, vaikkei laukka tai hyppytekniikka olisikaan sieltä teknisesti virheettömimmästä päästä. Jalostukseen hyväksyttyjä jälkeläisiä on jo 111, 160cm radoille on noussut 86, jokunen tekee uraa kenttäratsuna aivan olympiatasolla.
ii. Vuosikkaana Saksasta Ranskaan ostettu Demolisher (musta, 169cm) tuntui olevan tarkka kaikesta. Se ei sietänyt selässään ketä tahansa, eikä seissyt aivan joka sepän kengitettävänä. Juro, umpimielinen ja uppiniskainen hevonen ei oikein ottanut kontaktia kehenkään tai mihinkään, eikä ilmaissut mielipidettään ennen kuin totaalisesti hermostui katkaisten yhteistyön kokonaan. Oikea ratsastaja löytyi lopulta Ruotsista; Björn Lund sai orin esittämään myös ratsain hienot liikkeensä ja hyppynsä, joita se irrallaan ja irtohypytyksessä oli esitellyt. Kilpaileminen aloitettiin varoen, vähillä starteilla, joten nuorten luokkien menestys jäi varsin vähäiseksi. Aikuisiällä Demolisher otti näytösluontoisia voittoja 160cm radoilla, ja hyppäsipä Björn Lund vakavan orin kanssa puissance-luokissakin, jotka nekin sujuivat ratsukolta vaivattomalla eleganssilla. Huolettomuutta suorituksissa ei ollut, hyppääminen oli Demolisherille vakava paikka.
Ryhdikäs, vankkatekoinen ja kompakti Demolisher oli kaarevine kauloineen ja jaloine päineen hyvin kuvauksellinen, ja sen lennokkaat liikkeet ja hienot, teknisesti korkealaatuiset hypyt olivat yksi "wow!" -elementti lisää muutoinkin näyttävässä hevosessa. Ravissa ori sortui helposti virkkuukoukkuun ja vähän tamppaavaan liikkeeseen, käynnissä ja laukassa liikkuminen oli vapaampaa. Ori seisoi selväpiirteisillä, hyväluisilla jaloilla, liikkui irtonaisesti hyvässä tahdissa ja tasapainossa, hyppäsi aika lailla mitä tahansa millaisesta kulmasta tahansa. Demolisher ja Björn saivat monet katsomot kohahtamaan uskaliailla reittivalinnoillaan, jotka eivät päättyneet putoavaan puomiin vaan luokan uuteen johtoaikaan.
Demolisheria käytettiin erityisesti kevyille, täysiverityyppisille tammoille tuomaan ryhtiä ja raamia. Umpimielinen luonne tai haastava ratsastettavuus eivät juuri periytyneet, ja ensimmäisen ikäluokan saadessa hyviä arvioita orin suosio lisääntyi. Demolisherista on jäänyt yhteensä 100 jalostukseen hyväksyttyä jälkeläistä, 85 160cm ratojen hyppääjä sekä hieman yllättäen kourallinen Grand Prix -tason kouluratsuja, jotka ovat huomattavasti hyppääviä sisaruksiaan totisempia persoonia.
ie. Caravan (164cm, ruunikko) ei kiinnittänyt kenenkään huomiota ulkonäöllään. Se oli kaikin puolin tavanomainen ruunikko, hieman kevytkaulainen ja muutenkin kevyensorttinen, kulmikas ja aavistuksen pitkärunkoinen. Hyväjalkainen kyllä, mikä tosin ei kokonaisuutta pelastanut. Liikkeetkin olivat varsin tavanomaiset, suorat ja tahdikkaat kyllä, elastisuutta ja ilmavuutta vain olisi saanut olla enemmän. Hypätä Caravan kyllä osasi, vaikkei se teknisesti ollut korrektein hyppääjä. Tamma heitti etusiaan hupsusti vasemmalle kipristäen takasensa omituisesti, ja silti sen hypyt olivat hyvin tasapainoisia, ponnistus lähti mistä piti ja laskeutumisen jälkeen matka jatkui kuin välissä ei olisi estettä ollutkaan. Tyylipisteitä 0, 140cm luokkien voittoja pitkin Saksaa useita kymmeniä, sijoitukset ja nollaradat ilman sijoitusta siihen päälle. Tamman myötä sen ratsastaja-omistaja Emma-Sophia Schmidt nousi suurempaan tietoisuuteen ja esteratsastajan uralle 160cm luokkiin – pääratsunaan Caravanin tyttärenpoika.
Hieman tuhkimotarinamaisesti ruma ankanpoikanen muuttui esteratojen joutseneksi. Tammatestissään Caravan oli lipsutellut juuri ja juuri tulosten puolivälin paikkeille, pitkälti upean asenteensa vuoksi. Yhteistyökykyinen, iloinen, rohkea ja välitön tamma voitti ihmiset helposti puolelleen, sen kanssa työskentely oli yksinkertaisesti ilo, ja Caravan jos joku tosissaan miellytti, taisteli ratsastajansa puolesta jos jokin meni mönkään.
Tuhkimotarina jatkui jalostuksessa; kaikki Caravanin kuusi jälkeläistä ovat kilpailleet joko este- tai kenttäradoilla omalla tasollaan hyvin menestyen. Sen ehdottomasti paras jälkeläinen on Dimitri, joka teki uraa ensin 160m esteradoilla ja myöhemmin jalostusorina. Caravan teki karjaankin orin kanssa varsin mutkattomia varsoja, joilla on hyppykykyä ja -halua, vaikka laukka sekä hyppytekniikka eivät välttämättä olekaan niin silmiä hivelevän upeita kuin monen kilpakumppaninsa.
e. Kasvattaja oli asettanut Razzle-roselle melkoiset odotukset, jotka tamma paitsi täytti, myös ylitti. Vahvatahtoinen, herkkä ja vähän kovakin Razzle-rose oli haastavuudessaankin yhteistyökykyinen, ratsastajalleen paljon antava ratsu, joka yhteisen sävelen löydyttyä paikkasi ratsutaipaleensa alun haparointeja lukuisilla voitoilla ja sijoituksilla. Mittava menestys nuorten hevosten luokissa aina 6-vuotiaana nuorten hevosten MM-kisojen viidenteen sijaan saakka. Ura jatkui nousujohteisena, estekorkeus kasvoi samaa tahtia tamman voittaman ruusuke- ja palkintorahasumman myötä. Kahden vuoden ajan Razzle-rose kilpaili kansainvälisillä 160cm radoilla ennen jalostuskäyttöön siirtymistä.
165cm korkea, rautias tamma oli kaikkea mitä modernilta urheiluhevoselta toivoa saattoi; ryhdikäs ja suurilinjainen, sopusuhtainen ja lihaksikas. Hyväasentoiset, pitkät lavat, hyvä satulansija, hieman huipukas ja jyrkkä lautanen mutta muutoin mainio takaosa, hyväluiset jalat ilman suurempia asentovirheitä. Razzle-rose myös liikkui erinomaisesti, sen liikeradat olivat suorat ja säännölliset kaikissa askellajeissa, liikkuminen oli helppoa, laukka ilmavaa ja ylämäkeen suuntautunutta, ravi tahdikasta ja käynti pitkää ja rentoa, lavat irtonaiset.. Samanmoisen kehutulvan rautias sai hypyistäänkin, joissa tekniseen taituruuteen yhdistyi tamman rohkea, jopa peloton asenne sekä terävä pää; Razzle-rose ei jäätynyt tiukassakaan paikassa, vaan kykeni nopeisiin ratkaisuihin yleensä pelastaen tilanteen. Ratsastajan kanssa tamma kuunteli ensin ihmistä, ja ellei ohjeita tullut tamma teki omat johtopäätöksensä joiden mukaan toimi. Käsiteltäessä rautias oli huomattavasti ehdottomampi, se halusi asioiden tapahtuvan tietyllä tavalla, tietyssä järjestyksessä, eikä pelännyt käyttää hampaitaan mikäli hoitajansa ei tätä hyväksi havaittua järjestystä noudattanut.
Razzle-rosen periyttäjän kyvyt eivät ole jääneet estemaailmalta huomiotta. Tamman varsoista on maksettu huutokaupoissa todella korkeita summia, niin 160cm radoille hinkuvat kuin niillä jo uraa tekevät tarttuvat enemmän kuin mielellään mahdollisuuteen nousta Razzle-roselaisen selkään ja kuulut orinpitäjät ovat käyneet keskinäistä kilpaa tamman pojista. Razzle-rose on jättänyt niin hyppykykyä kuin -tekniikkaa, hienon laukan, rohkeutta, esteälyä. Luonteeltaan ja rakenteeltaan sen jälkeläiset eroavat merkittävästi, mutta varmaa on, että jokaisella on annettavaa esteratsastukselle.
ei. 155 jalostukseen hyväksyttyä jälkeläistä ja 140 kansainvälisillä 160cm esteradoilla kilpailevaa jälkeläistä – Riptide (167cm, rautias) on syystäkin laajalti tunnettu, arvostettu periyttäjäori. Olihan orin omakin kilpaura samaisilla 160cm radoilla, joilla sen jälkeläiset ovat tehneet nimeä, pitkä ja menestyksekäs, mikä ylipäätään toi hevosen yleisön ja tammanomistajien tietoisuuteen. Riptide kuitenkin taipui kilpauransa aikana häviten monet kilpailut ja rankingarviot toisille oreille ottaen revanssinsa betonoidessaan asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä jalostusoreista.
Riptiden ura alkoi verrattain hitaasti. Se keräsi kyllä kehuja sekä kiitosta oritesteissään; 30 päivän testin keskiarvo oli upea 9.30, täysi kymppi irtohypyistä sekä hyppykyvystä. Selkeistä lahjoistaan huolimatta ori ei juuri nuorten luokissa pärjännyt; se oli varsin kuuma, herkkä ja kova, eikä kerran hermostuttuaan tai liiaksi innostuttuaan kyennyt laskemaan kierroksiaan. Vasta kahdeksanvuotiaana, belgialaisen Edmond Claesin ratsastamana, Riptide pääsi oikeuksiinsa tehden koko ajan tasaisempia, parempia ratoja. Toki ori oli kypsynytkin, mutta sillä oli selässään ratsastaja, joka sopi herkälle, vahvalle orille täysin. Täyttä viilipyttyä Riptidesta ei tullut koskaan, se kiihtyi herkästi nimenomaan työnteosta, eikä vanhoilla päivilläkään ollut ihan kenen tahansa sunnuntaimaastoratsu.
Niin hyppytekniikaltaan kuin kapasiteetiltaan huippuluokkaa olevan orin askellajit olivat yhtäläisen vakuuttavat, mistä kiitos kuuluu sen omalle isälle, josta jäi melko poikkeuksellisesti kansainvälisen tason tähtiä niin este-, koulu- kuin kenttäradoille. Riptide kokosi hienosti, kantoi itsenä jo nelivuotiaana harvinaisen kauniissa tasapainossa ja olisi hyvinkin voinut tehdä uraa myös kouluratsuna. Se oli rakenteeltaan hyvin tasapainoinen hyvistä kaulan liittymistä hyväluisiin ja -asentoisiin jalkoihin, rungossa oli riittävä syvyys eikä sen enempää lapakulma tai reiden pituuskaan saanut rakennetuomareilta miinusta. Riptide periytti ilmiömäisellä tavalla estelahjoja sekä hyvää rakennetta myös täysin lahjattomien, rakenteeltaankin heikkojen tammojen jälkeläisille, joten ei ole mikään ihme, kuinka parempiin tammoihin yhdistettynä rautiaasta jäi maajoukkueratsuja ja olympiaedustajia.
ee. Razzle-rosalian (165cm, rautias) takaa löytyy Bundeschampionat-menestyjiä, olympiajoukkuepronssimitalisti, arvostettuja kilpa- ja jalostushevosia. Toki nykypuoliveristen suvut ovat etenkin suvun orien osalta hyvin vaikuttavia keskivertopuoliverisenkin kohdalla, Razzle-rosalialla oli valttinaan erinomainen emälinja, josta polveutuu monia tämänkin päivän kansainvälisten 160cm ratojen nykyisistä – ja tulevista! – tähdistä. Tamma itse vakuutti jo nuorten luokissa (7-vuotiskaudelle siirtyessään sen voitto- ja sijoitusprosentti oli 74%), sai ylistävät arviot tammatestissään ja nousi lopulta 145-150cm radoille pärjäten tasollaan loistavasti myös niitä hevosia vastaan, jotka myöhemmin nousivat 160cm radoille.
Suurilinjainen, ryhdikäs ja sopusuhtainen Razzle-rosalia sai kiitosta erityisesti niskan, kaulan ja lapojen osalta, sen kintereet olivat hieman käyrät ja sääret ohuensorttiset, mutta selkeän kestävät. Tammoille tyypillinen turhan pitkä runko loisti poissaolollaan, rautias oli kaikin puolin sopusuhtainen urheiluhevonen. Tammatestin korkeita liikepisteitä (9 – 10 – 10) siivittivät vuolaat kehut lapojen liikkuvuudesta, liikkeiden notkeudesta, säännöllisyydestä sekä tahdikkuudesta ja etenkin laukan hyvästä ylämäkeen suuntautuvasta säännöllisestä, kaikin puolin korrektista liikkeestä. Samaa suitsutusta tamma sai hypyistään sekä asenteestaan, eikä ihme; rohkea, kuitenkin järkevä ja varovainen tamma käytti koko kehoaan erinomaisesti joka hypyssä, kuunteli ratsastajaansa muttei pelästynyt jos joutui itsenäisen päätöksen eteen. Muutenkin Razzle-rosalia oli varsin järkevä hevonen, joka harvemmin ihmetteli mitään. Se otti asiat vastaan sellaisina kuin ne tulivat sopeutuen kaikkeen hämmästyttävän luontevasti.
Varsojen suhteen Razzle-rosalia kohtasi vastoinkäymisiä. Se tiinehtyi heikosti ja useampi tiineys meni kesken, kerran sen varsa kuoli vain neljän päivän ikäisenä. Tamman kolme eloon jäänyttä varsaa paikkasivat määrää laadulla; jokainen on noussut 150-160cm esteradoille, saanut tunnustusta tamma-/oritestissään jokaisella arvioitavalla osa-alueella. Razzle-rosalia jätti selvästi keskivertoa parempia jälkeläisiä.
Rassen kattavan sukuselvityksen on loihtinut Lissu T., kiitos!
170cm korkea, musta ori oli hieman vankempaa mallia, takaosastaan hieman turhankin kulmikas mutta muutoin erinomainen, ryhdikäs urheiluhevonen hyvällä rungon syvyydellä sekä erinomaisilla jaloilla. Pääkin oli ilmeikäs ja kaula hyvin liittynyt ja kaareva, joskin aavistuksen kevyt. Vaikkei Dimitri liikeihme ollutkaan, sen liikkuminen oli jotenkin vaivatonta, rentoa, hypyt olivat kaikessa huvittavuudessaan luonteva jatkumo laukalle. Ei ori aikansa rankingykkönen ollut, yleisön suursuosikki kylläkin.
Pitkälti erityisen hienon luonteensa vuoksi Dimitri sai likimain yhtä paljon tammoja kuin jalostusorit, jotka saivat oritestissään ysejä ja kymppejä myös liikkeistään ja jotka eivät hypätessään heitelleet etusiaan sivulle. Dimitri onkin toiminut erinomaisesti turhan kuumien, hätäisten tai muulla tavalla haastavien tammojen kanssa, vaikka tämänkin orin jälkeläisiin mahtuu haastavia tapauksia. Dimitri jätti vahvasti hyppykykyä, korkean kapasiteetin ja esteälyä, suorituskykyä, vaikkei laukka tai hyppytekniikka olisikaan sieltä teknisesti virheettömimmästä päästä. Jalostukseen hyväksyttyjä jälkeläisiä on jo 111, 160cm radoille on noussut 86, jokunen tekee uraa kenttäratsuna aivan olympiatasolla.
ii. Vuosikkaana Saksasta Ranskaan ostettu Demolisher (musta, 169cm) tuntui olevan tarkka kaikesta. Se ei sietänyt selässään ketä tahansa, eikä seissyt aivan joka sepän kengitettävänä. Juro, umpimielinen ja uppiniskainen hevonen ei oikein ottanut kontaktia kehenkään tai mihinkään, eikä ilmaissut mielipidettään ennen kuin totaalisesti hermostui katkaisten yhteistyön kokonaan. Oikea ratsastaja löytyi lopulta Ruotsista; Björn Lund sai orin esittämään myös ratsain hienot liikkeensä ja hyppynsä, joita se irrallaan ja irtohypytyksessä oli esitellyt. Kilpaileminen aloitettiin varoen, vähillä starteilla, joten nuorten luokkien menestys jäi varsin vähäiseksi. Aikuisiällä Demolisher otti näytösluontoisia voittoja 160cm radoilla, ja hyppäsipä Björn Lund vakavan orin kanssa puissance-luokissakin, jotka nekin sujuivat ratsukolta vaivattomalla eleganssilla. Huolettomuutta suorituksissa ei ollut, hyppääminen oli Demolisherille vakava paikka.
Ryhdikäs, vankkatekoinen ja kompakti Demolisher oli kaarevine kauloineen ja jaloine päineen hyvin kuvauksellinen, ja sen lennokkaat liikkeet ja hienot, teknisesti korkealaatuiset hypyt olivat yksi "wow!" -elementti lisää muutoinkin näyttävässä hevosessa. Ravissa ori sortui helposti virkkuukoukkuun ja vähän tamppaavaan liikkeeseen, käynnissä ja laukassa liikkuminen oli vapaampaa. Ori seisoi selväpiirteisillä, hyväluisilla jaloilla, liikkui irtonaisesti hyvässä tahdissa ja tasapainossa, hyppäsi aika lailla mitä tahansa millaisesta kulmasta tahansa. Demolisher ja Björn saivat monet katsomot kohahtamaan uskaliailla reittivalinnoillaan, jotka eivät päättyneet putoavaan puomiin vaan luokan uuteen johtoaikaan.
Demolisheria käytettiin erityisesti kevyille, täysiverityyppisille tammoille tuomaan ryhtiä ja raamia. Umpimielinen luonne tai haastava ratsastettavuus eivät juuri periytyneet, ja ensimmäisen ikäluokan saadessa hyviä arvioita orin suosio lisääntyi. Demolisherista on jäänyt yhteensä 100 jalostukseen hyväksyttyä jälkeläistä, 85 160cm ratojen hyppääjä sekä hieman yllättäen kourallinen Grand Prix -tason kouluratsuja, jotka ovat huomattavasti hyppääviä sisaruksiaan totisempia persoonia.
ie. Caravan (164cm, ruunikko) ei kiinnittänyt kenenkään huomiota ulkonäöllään. Se oli kaikin puolin tavanomainen ruunikko, hieman kevytkaulainen ja muutenkin kevyensorttinen, kulmikas ja aavistuksen pitkärunkoinen. Hyväjalkainen kyllä, mikä tosin ei kokonaisuutta pelastanut. Liikkeetkin olivat varsin tavanomaiset, suorat ja tahdikkaat kyllä, elastisuutta ja ilmavuutta vain olisi saanut olla enemmän. Hypätä Caravan kyllä osasi, vaikkei se teknisesti ollut korrektein hyppääjä. Tamma heitti etusiaan hupsusti vasemmalle kipristäen takasensa omituisesti, ja silti sen hypyt olivat hyvin tasapainoisia, ponnistus lähti mistä piti ja laskeutumisen jälkeen matka jatkui kuin välissä ei olisi estettä ollutkaan. Tyylipisteitä 0, 140cm luokkien voittoja pitkin Saksaa useita kymmeniä, sijoitukset ja nollaradat ilman sijoitusta siihen päälle. Tamman myötä sen ratsastaja-omistaja Emma-Sophia Schmidt nousi suurempaan tietoisuuteen ja esteratsastajan uralle 160cm luokkiin – pääratsunaan Caravanin tyttärenpoika.
Hieman tuhkimotarinamaisesti ruma ankanpoikanen muuttui esteratojen joutseneksi. Tammatestissään Caravan oli lipsutellut juuri ja juuri tulosten puolivälin paikkeille, pitkälti upean asenteensa vuoksi. Yhteistyökykyinen, iloinen, rohkea ja välitön tamma voitti ihmiset helposti puolelleen, sen kanssa työskentely oli yksinkertaisesti ilo, ja Caravan jos joku tosissaan miellytti, taisteli ratsastajansa puolesta jos jokin meni mönkään.
Tuhkimotarina jatkui jalostuksessa; kaikki Caravanin kuusi jälkeläistä ovat kilpailleet joko este- tai kenttäradoilla omalla tasollaan hyvin menestyen. Sen ehdottomasti paras jälkeläinen on Dimitri, joka teki uraa ensin 160m esteradoilla ja myöhemmin jalostusorina. Caravan teki karjaankin orin kanssa varsin mutkattomia varsoja, joilla on hyppykykyä ja -halua, vaikka laukka sekä hyppytekniikka eivät välttämättä olekaan niin silmiä hivelevän upeita kuin monen kilpakumppaninsa.
e. Kasvattaja oli asettanut Razzle-roselle melkoiset odotukset, jotka tamma paitsi täytti, myös ylitti. Vahvatahtoinen, herkkä ja vähän kovakin Razzle-rose oli haastavuudessaankin yhteistyökykyinen, ratsastajalleen paljon antava ratsu, joka yhteisen sävelen löydyttyä paikkasi ratsutaipaleensa alun haparointeja lukuisilla voitoilla ja sijoituksilla. Mittava menestys nuorten hevosten luokissa aina 6-vuotiaana nuorten hevosten MM-kisojen viidenteen sijaan saakka. Ura jatkui nousujohteisena, estekorkeus kasvoi samaa tahtia tamman voittaman ruusuke- ja palkintorahasumman myötä. Kahden vuoden ajan Razzle-rose kilpaili kansainvälisillä 160cm radoilla ennen jalostuskäyttöön siirtymistä.
165cm korkea, rautias tamma oli kaikkea mitä modernilta urheiluhevoselta toivoa saattoi; ryhdikäs ja suurilinjainen, sopusuhtainen ja lihaksikas. Hyväasentoiset, pitkät lavat, hyvä satulansija, hieman huipukas ja jyrkkä lautanen mutta muutoin mainio takaosa, hyväluiset jalat ilman suurempia asentovirheitä. Razzle-rose myös liikkui erinomaisesti, sen liikeradat olivat suorat ja säännölliset kaikissa askellajeissa, liikkuminen oli helppoa, laukka ilmavaa ja ylämäkeen suuntautunutta, ravi tahdikasta ja käynti pitkää ja rentoa, lavat irtonaiset.. Samanmoisen kehutulvan rautias sai hypyistäänkin, joissa tekniseen taituruuteen yhdistyi tamman rohkea, jopa peloton asenne sekä terävä pää; Razzle-rose ei jäätynyt tiukassakaan paikassa, vaan kykeni nopeisiin ratkaisuihin yleensä pelastaen tilanteen. Ratsastajan kanssa tamma kuunteli ensin ihmistä, ja ellei ohjeita tullut tamma teki omat johtopäätöksensä joiden mukaan toimi. Käsiteltäessä rautias oli huomattavasti ehdottomampi, se halusi asioiden tapahtuvan tietyllä tavalla, tietyssä järjestyksessä, eikä pelännyt käyttää hampaitaan mikäli hoitajansa ei tätä hyväksi havaittua järjestystä noudattanut.
Razzle-rosen periyttäjän kyvyt eivät ole jääneet estemaailmalta huomiotta. Tamman varsoista on maksettu huutokaupoissa todella korkeita summia, niin 160cm radoille hinkuvat kuin niillä jo uraa tekevät tarttuvat enemmän kuin mielellään mahdollisuuteen nousta Razzle-roselaisen selkään ja kuulut orinpitäjät ovat käyneet keskinäistä kilpaa tamman pojista. Razzle-rose on jättänyt niin hyppykykyä kuin -tekniikkaa, hienon laukan, rohkeutta, esteälyä. Luonteeltaan ja rakenteeltaan sen jälkeläiset eroavat merkittävästi, mutta varmaa on, että jokaisella on annettavaa esteratsastukselle.
ei. 155 jalostukseen hyväksyttyä jälkeläistä ja 140 kansainvälisillä 160cm esteradoilla kilpailevaa jälkeläistä – Riptide (167cm, rautias) on syystäkin laajalti tunnettu, arvostettu periyttäjäori. Olihan orin omakin kilpaura samaisilla 160cm radoilla, joilla sen jälkeläiset ovat tehneet nimeä, pitkä ja menestyksekäs, mikä ylipäätään toi hevosen yleisön ja tammanomistajien tietoisuuteen. Riptide kuitenkin taipui kilpauransa aikana häviten monet kilpailut ja rankingarviot toisille oreille ottaen revanssinsa betonoidessaan asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä jalostusoreista.
Riptiden ura alkoi verrattain hitaasti. Se keräsi kyllä kehuja sekä kiitosta oritesteissään; 30 päivän testin keskiarvo oli upea 9.30, täysi kymppi irtohypyistä sekä hyppykyvystä. Selkeistä lahjoistaan huolimatta ori ei juuri nuorten luokissa pärjännyt; se oli varsin kuuma, herkkä ja kova, eikä kerran hermostuttuaan tai liiaksi innostuttuaan kyennyt laskemaan kierroksiaan. Vasta kahdeksanvuotiaana, belgialaisen Edmond Claesin ratsastamana, Riptide pääsi oikeuksiinsa tehden koko ajan tasaisempia, parempia ratoja. Toki ori oli kypsynytkin, mutta sillä oli selässään ratsastaja, joka sopi herkälle, vahvalle orille täysin. Täyttä viilipyttyä Riptidesta ei tullut koskaan, se kiihtyi herkästi nimenomaan työnteosta, eikä vanhoilla päivilläkään ollut ihan kenen tahansa sunnuntaimaastoratsu.
Niin hyppytekniikaltaan kuin kapasiteetiltaan huippuluokkaa olevan orin askellajit olivat yhtäläisen vakuuttavat, mistä kiitos kuuluu sen omalle isälle, josta jäi melko poikkeuksellisesti kansainvälisen tason tähtiä niin este-, koulu- kuin kenttäradoille. Riptide kokosi hienosti, kantoi itsenä jo nelivuotiaana harvinaisen kauniissa tasapainossa ja olisi hyvinkin voinut tehdä uraa myös kouluratsuna. Se oli rakenteeltaan hyvin tasapainoinen hyvistä kaulan liittymistä hyväluisiin ja -asentoisiin jalkoihin, rungossa oli riittävä syvyys eikä sen enempää lapakulma tai reiden pituuskaan saanut rakennetuomareilta miinusta. Riptide periytti ilmiömäisellä tavalla estelahjoja sekä hyvää rakennetta myös täysin lahjattomien, rakenteeltaankin heikkojen tammojen jälkeläisille, joten ei ole mikään ihme, kuinka parempiin tammoihin yhdistettynä rautiaasta jäi maajoukkueratsuja ja olympiaedustajia.
ee. Razzle-rosalian (165cm, rautias) takaa löytyy Bundeschampionat-menestyjiä, olympiajoukkuepronssimitalisti, arvostettuja kilpa- ja jalostushevosia. Toki nykypuoliveristen suvut ovat etenkin suvun orien osalta hyvin vaikuttavia keskivertopuoliverisenkin kohdalla, Razzle-rosalialla oli valttinaan erinomainen emälinja, josta polveutuu monia tämänkin päivän kansainvälisten 160cm ratojen nykyisistä – ja tulevista! – tähdistä. Tamma itse vakuutti jo nuorten luokissa (7-vuotiskaudelle siirtyessään sen voitto- ja sijoitusprosentti oli 74%), sai ylistävät arviot tammatestissään ja nousi lopulta 145-150cm radoille pärjäten tasollaan loistavasti myös niitä hevosia vastaan, jotka myöhemmin nousivat 160cm radoille.
Suurilinjainen, ryhdikäs ja sopusuhtainen Razzle-rosalia sai kiitosta erityisesti niskan, kaulan ja lapojen osalta, sen kintereet olivat hieman käyrät ja sääret ohuensorttiset, mutta selkeän kestävät. Tammoille tyypillinen turhan pitkä runko loisti poissaolollaan, rautias oli kaikin puolin sopusuhtainen urheiluhevonen. Tammatestin korkeita liikepisteitä (9 – 10 – 10) siivittivät vuolaat kehut lapojen liikkuvuudesta, liikkeiden notkeudesta, säännöllisyydestä sekä tahdikkuudesta ja etenkin laukan hyvästä ylämäkeen suuntautuvasta säännöllisestä, kaikin puolin korrektista liikkeestä. Samaa suitsutusta tamma sai hypyistään sekä asenteestaan, eikä ihme; rohkea, kuitenkin järkevä ja varovainen tamma käytti koko kehoaan erinomaisesti joka hypyssä, kuunteli ratsastajaansa muttei pelästynyt jos joutui itsenäisen päätöksen eteen. Muutenkin Razzle-rosalia oli varsin järkevä hevonen, joka harvemmin ihmetteli mitään. Se otti asiat vastaan sellaisina kuin ne tulivat sopeutuen kaikkeen hämmästyttävän luontevasti.
Varsojen suhteen Razzle-rosalia kohtasi vastoinkäymisiä. Se tiinehtyi heikosti ja useampi tiineys meni kesken, kerran sen varsa kuoli vain neljän päivän ikäisenä. Tamman kolme eloon jäänyttä varsaa paikkasivat määrää laadulla; jokainen on noussut 150-160cm esteradoille, saanut tunnustusta tamma-/oritestissään jokaisella arvioitavalla osa-alueella. Razzle-rosalia jätti selvästi keskivertoa parempia jälkeläisiä.
Rassen kattavan sukuselvityksen on loihtinut Lissu T., kiitos!
Jälkeläiset
Ei jälkeläisiä
Kilpailu- ja näyttelytulokset
ERJ:n alaiset esteratsastuskilpailut | 40 sijoitusta
21.11.2021 Kutsu, 150cm - 5/30
22.11.2021 Kutsu, 150cm - 3/30 22.11.2021 Kutsu, 160cm - 2/30 23.11.2021 Kutsu, 160cm - 3/30 24.11.2021 Kutsu, 160cm - 4/30 26.11.2021 Kutsu, 160cm - 5/30 27.11.2021 Kutsu, 160cm - 1/30 27.11.2021 Kutsu, 160cm - 1/30 28.11.2021 Kutsu, 160cm - 5/30 29.11.2021 Kutsu, 150cm - 1/30 15.12.2021 Kutsu, 160cm - 3/22 17.12.2021 Kutsu, 150cm - 2/24 18.12.2021 Kutsu, 160cm - 4/22 20.12.2021 Kutsu, 150cm - 2/24 23.12.2021 Kutsu, 150cm - 2/24 24.12.2021 Kutsu, 150cm - 4/24 24.12.2021 Kutsu, 160cm - 2/30 24.12.2021 Kutsu, 160cm - 1/30 25.12.2021 Kutsu, 150cm - 1/24 27.12.2021 Kutsu, 160cm - 4/30 |
28.12.2021 Kutsu, 150cm - 2/24
29.12.2021 Kutsu, 150cm - 1/24 30.12.2021 Kutsu, 160cm - 2/30 30.12.2021 Kutsu, 150cm - 4/24 31.12.2021 Kutsu, 160cm - 1/22 13.01.2022 Kutsu, 150cm - 2/22 14.01.2022 Kutsu, 150cm - 2/22 15.01.2022 Kutsu, 150cm - 4/21 18.01.2022 Kutsu, 150cm - 1/21 18.01.2022 Kutsu, 150cm - 2/22 22.01.2022 Kutsu, 150cm - 1/21 23.01.2022 Kutsu, 150cm - 4/21 04.03.2022 Kutsu, 150cm - 2/62 11.03.2022 Kutsu, 150cm - 3/62 12.03.2022 Kutsu, 150cm - 2/62 13.03.2022 Kutsu, 150cm - 2/62 14.03.2022 Kutsu, 150cm - 2/62 15.03.2022 Kutsu, 150cm - 2/62 17.03.2022 Kutsu, 150cm - 5/62 18.03.2022 Kutsu, 150cm - 2/62 |
Päiväkirja ja valmennukset
Ei merkintöjä
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.