Tensnake At
KTK-II, ERJ-I
VH15-011-0211
VH15-011-0211
|
© Klosterhof Medingen
PERUSTIEDOT
Vertical Divider
|
PALKINNOT
|
Historiaa
Tensnake At, eli Sakke sytytti minut heti ensinäkemällä. Atorinan uljas musta hannoverinhevonen oli kaikin tavoin juuri sitä, mitä olin jo pitkään talliini kaivannut. Palkitulla suvulla ja näytökkäillä jälkeläisillä varustettu ori oli oiva lisä meidän rämäpäiseen seurueeseemme, joka ei näin hienoa hevosta ollut hetkeen nähnytkään. Koeratsastuksessa ihastuin Sakkeen yhä enemmän ja vaikka muitakin ostajaehdokkaita oli, sain pienellä neuvottelulla kahmaistua Saken itselleni. Ostopaperit allekirjoitettiin ja lastasin Saken heti hevosautooni kohti kotia.
Luonnekuvaus
Tensnake At, eli tutummin ihan pelkkä Sakke, on rauhallinen ja varmajalkainen ori, jolla ei ainakaan maastakäsin ole koskaan kiire minnekään. Tarhaa lähestyessään noutaja saa usein iloisen hörähdyksen tervehdykseksi ja hevosen hyvin kiinni, sillä Sakella ei ole tapana ruveta ryhtyä hippasleikkeihin töihin lähdettäessä. Taluttaminen käy sujuvasti ja Sakke on opetettu seuraamaan taluttajaansa ilman hötkyilyjä ja pysyen koko ajan taluttajan kintereillä. Perässä vedettävää kaliiperia Sakke ei ole, mutta jos taluttaja haluaa talliin puoli juoksua, voi Sakke jäädä vähän jälkeen ja vaikuttaa hitaalta. Tammojen ohittamisen kanssa Sakella ei ole vaikeuksia, vaan neidit moikataan aina nätisti ilman kevätjuhlaliikkeitä.
Käytöstavoiltaan Sakke on ihan uskomaton. Tallissa se ei rynni ovista ennen taluttajaa, sekä väistää pienen huomautuksen voimin hoitopaikalla ja karsinassa. Pienemmätkin voivat hoitaa tätä herttaista oria, sillä se ei takuulla tallo ketään jalkoihinsa. Saken voi laittaa kuntoon niin karsinassa, hoitopaikalla kuin hoitopuomillakin - se seisoo joka paikassa mallikkaasti, eikä punkaroi hoitajaa vastaan. Pesemisen suhteen Sakke on rauhallinen ja ori ottaa veden hyvin vastaan, kunhan letkua ei suoraan takaapäin käynnistä yllättäen. Kengitys ja eläinlääkärit eivät myöskään hetkauta rauhallista oria, kuten arvata saattaa se antaa tehdä itselleen lähes tulkoon kaikkea.
Ratsuna Sakke onkin sitten hieman erilainen. Se vaatii selkäänsä ratsastajan, jolla on taitoa ja kylmäpäisyyttä pysyä Saken hurjissa kyydeissä. Ei ori mitään pahaa tee, mutta saattaa olla kuuma ja reaktiivinen sille päälle sattuessaan. Huolimatta kuumuudestaan Saken saa hyvin avuille ratsastaja, jolla on vakaa käsi ja tiivis istunta. Esteillä Sakke on rohkea, mutta se tarvitsee hieman kannustusta hypätäkseen isot radat puhtaasti. Puomien tippuilu onkin Saken isoin ongelma, kun puhutaan esteratsastuksesta. Askeleensa ori sovittaa esteiden väliin hyvin ja vauhtikin on menevä, mutta hypyt tuppaavat jäämään liian mataliksi, jos ratsastaja ei pidä huolta siitä, että ratsastaa hevosta tarpeeksi ylös. Kaikesta huolimatta Sakke on oiva estehevonen, joka pärjää kilpailuissa vaihtelevalla, mutta pääsääntöisesti hyvällä menestyksellä.
Käytöstavoiltaan Sakke on ihan uskomaton. Tallissa se ei rynni ovista ennen taluttajaa, sekä väistää pienen huomautuksen voimin hoitopaikalla ja karsinassa. Pienemmätkin voivat hoitaa tätä herttaista oria, sillä se ei takuulla tallo ketään jalkoihinsa. Saken voi laittaa kuntoon niin karsinassa, hoitopaikalla kuin hoitopuomillakin - se seisoo joka paikassa mallikkaasti, eikä punkaroi hoitajaa vastaan. Pesemisen suhteen Sakke on rauhallinen ja ori ottaa veden hyvin vastaan, kunhan letkua ei suoraan takaapäin käynnistä yllättäen. Kengitys ja eläinlääkärit eivät myöskään hetkauta rauhallista oria, kuten arvata saattaa se antaa tehdä itselleen lähes tulkoon kaikkea.
Ratsuna Sakke onkin sitten hieman erilainen. Se vaatii selkäänsä ratsastajan, jolla on taitoa ja kylmäpäisyyttä pysyä Saken hurjissa kyydeissä. Ei ori mitään pahaa tee, mutta saattaa olla kuuma ja reaktiivinen sille päälle sattuessaan. Huolimatta kuumuudestaan Saken saa hyvin avuille ratsastaja, jolla on vakaa käsi ja tiivis istunta. Esteillä Sakke on rohkea, mutta se tarvitsee hieman kannustusta hypätäkseen isot radat puhtaasti. Puomien tippuilu onkin Saken isoin ongelma, kun puhutaan esteratsastuksesta. Askeleensa ori sovittaa esteiden väliin hyvin ja vauhtikin on menevä, mutta hypyt tuppaavat jäämään liian mataliksi, jos ratsastaja ei pidä huolta siitä, että ratsastaa hevosta tarpeeksi ylös. Kaikesta huolimatta Sakke on oiva estehevonen, joka pärjää kilpailuissa vaihtelevalla, mutta pääsääntöisesti hyvällä menestyksellä.
ii. Tijuana Hann, trn, 174cm ie. Shanell Hann, m, 168cm ei. Nedarbo Hann, km, 171cm ee. Tatiana Hann, rn, 165cm |
iii. Tiger's Paw
Hann, trn, 172cm iie. Mexicana Hann, trn, 172cm iei. Shooter Hann, m, 169cm iee. Popsicle Hann, m, 165cm eii. Narbo Hann, km, 173cm eie. Diana Hann, m, 168cm eei. Titan Hann, rn, 167cm eee. Maike Hann, trt, 164cm |
Jälkeläiset
13.06.2015 hann-t. Tenderly At (e. June Carter At)
08.08.2020 Z-o. Topaz du Rotch Z (e. Rowandell Onyx Z)
08.08.2020 fwb-t. Varpuspuron Temple Viper (e. Kastanjan Ballotté)
01.11.2020 hann-o. Rowandell Teebone (e. Rowandell Valerie)
08.08.2020 Z-o. Topaz du Rotch Z (e. Rowandell Onyx Z)
08.08.2020 fwb-t. Varpuspuron Temple Viper (e. Kastanjan Ballotté)
01.11.2020 hann-o. Rowandell Teebone (e. Rowandell Valerie)
Kilpailu- ja näyttelytulokset
Kilpaillut porrastettua esteratsastusta
ERJ vaikeustaso 11/10
Esteratsastus 6920.62 p.
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 3067.37 p.
Kuuliaisuus ja luonne 3853.25 p.
ERJ vaikeustaso 11/10
Esteratsastus 6920.62 p.
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 3067.37 p.
Kuuliaisuus ja luonne 3853.25 p.
Päiväkirja ja valmennukset
18.08.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Minni
Ohjeistuksen mukaan tarhassa piti olla komea musta hannover, mutta minua vastassa olikin mutainen ja enemmänkin likaiselta kimolta näyttävä hevoseläin. Olimme alun perin sopineet Viixen kanssa että olisin läpiratsastanut Saken, mutta orin nykytila näytti vähän siltä, että ratsastus täytyisi sopia toiselle kerralle. Napsautettuani riimunnarun monsterin riimuun, maiskautin sen liikkeelle ja suuntasimme rapakasan kanssa suoraan talliin pesupaikalle.
Kuivimmista kohdista pyörittelin kumisuan sekä wonder brushin avulla isoimmat kurat pois ja lakaistuani ne myös pois pesupaikan lattialta luovuin hupparistani ja sidoin hiukseni sotkuiselle nutturalle, ennen kuin poimin vesiletkun käteeni ja hain sopivan haaleaa vettä. Veden ollessa sopivaa käänsin letkun kohti Saken lapaa ja kumisuan avustuksella aloin kaivamaan kaiken kuran ja mudan alta hevosta esiin. Joihinkin kohtiin kura oli ottanut kunnolla kiinni, mutta onneksi ainakin karvasta muta lähti kumisuan avustuksella irti. Harjasta ja hännästä joutui hieman rapsuttelemaan muta paakkeja irti, mutta lopulta nekin jäivät enään vain haalean harmaiksi. Suurimpien mutien ollessa irti suljin vesihanan ja etsin käsiini sangon ja shamppoota tehdäkseni pesuveden.
Valelin Saken huolellisesti pesuvedellä, ennen kuin täytin sangon uudelleen ja käänsin huomioni harjan ja hännän puoleen. Hierottuani pesuvettä jouhiin ja varmistuttuani siitä että kaikki muta olisi varmasti irti, kaadoin loput pesuvedestä viemäriin ja huuhdoin sangon, ennen kuin aloin huuhtelemaan oria. Kaksi ensimmäistä läpikäyntiä vesi oli edelleen hieman harmahtavaa, mutta viimeisellä kerralla se alkoi jo kirkastumaan ja lopulta edessäni seisoi musta hannover jota olin alkuperäisestikin tullut hakemaan. Saatuani hanan viimeisen kerran kiinni kuivasin Saken huolellisesti, ennen kuin etsin sille kaulakappaleellisen fleecen päälle ja loimitin orin palauttaakseni sen karsinaansa kuivattelemaan, ennen kuin kävin vielä siivoamassa pesupaikan jäljiltäni.
23.11.2020 Estevalmennus, valmentaja Lottis
Toinen valmennuskeikkani Chowter Sporthorsesissa oli lähenemässä loppuaan, sillä päivän viimeinen ratsukko asteli juuri talliin. Viimeisenä vuorossa oli tallin nuori lupaus Jette yhdessä mustan hannoverorin, Saken kanssa. Olin jo aikaisemmin päässyt valmentamaan Jetteä, ja hän olikin vakuuttanut minut lahjakkuudellaan silloin. Nyt oli hienoa päästä näkemään tytön ratsastusta erilaisen hevosen kanssa.
Valmennus alkoi melko vauhdikkaasti liikkeelle, sillä Sakke oli erittäin energinen ja reipasliikkeinen hevonen, jota ei varmasti ihan jokaiselle ratsastajalle annetakaan. Jette oli ratsastanut Sakella vain muutaman kerran ennen valmennusta, joten tutustuminen oli varmasti vielä vaiheessa. Sakke vaati paljon puolipidätteitä niin, että siihen sai voimakkaasti myös istunnan mukaan. Olen itse niin sanottuja ylösistuvia ratsastajia, nimittäin uusissa tilanteissa helposti varaan painoa huomattavasti jalustinten päälle. Sakke vaatii selkeästi puolestaan ratsastajaa, joka pystyy istumaan alhaalla ja tehostamaan puolipidätteitä tiivistämällä omaa istuntaansa. Pikkuhiljaa ratsukko alkoi edistyä ja pääsimme siirtymään esteiden pariin.
Meillä ei ollut tänään tarkoituksenakaan lähteä treenaamaan mitään 160 cm ratoja, vaikka Sakella ehkä potentiaali sinne yltäisikin. Viixi oli etukäteen kertonut minulle orista ja siitä, kuinka sillä oli tapana jättää hyppy liikaa laahaamaan ja täten saada puomit alas jaloillaan. Lähdimme hyvin pienistä esteistä liikkeelle helpoilla teillä, jotta ratsukko saisi pohjalle onnistuneita suorituksia. Sakke alkoi pikkuhiljaa ottaa vähän kuumaa ja selkeästi hieman ärtyi Jeten nopeista liikkeistä ohjissa. Pyrimme tekemään suorituksia niin, että Jeten käsi olisi mahdollisimman vakaa ja pehmeä koko suorituksen ajan, kuitenkin niin, että kontrolli oriin säilyisi tehtävän läpi. Vähitellen Sakke alkoi rentoutua Jeten alla ja ratsukko alkoi saada oikeinkin mallikelpoisia suorituksia ennen valmennuksen päättymistä.
Olin vakuuttunut Jeten tekemisestä jo entuudestaan, ja pidän hänestä paljon! Toivottavasti pääsen jatkossakin valmentamaan tätä nuorta, tai ainakin seuraamaan hänen taivaltaan kisakentillä. Sakke puolestaan oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Vaikkei ori ole ehkä se helpoin estehevonen, jota toivoisi kanssaan kisakentälle, oli orissa kuitenkin jotain, mikä vetosi minuun erityisen vahvasti. Täytyykin tästä lähteä neuvottelemaan Viixin ja hänen miehensä Hansin kanssa mahdollisesta astutuksesta… Olisihan se upeaa saada oma pikku-Sakke omaan talliin kasvamaan!
05.02.2021 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Sakke odotteli jo kuumeisesti tarhan portilla, kun menin hakemaan sitä sisälle. Ori tiesi perjantaisen maastoilupäivämme olevan käsillä ja oli innoissaan lähdössä luontoon pakoon maneesissa tehtäviltä tuskaisilta treeneiltä. Napsautin riimunnarun kiinni Saken riimuun ja talutin sen talliin hoitopaikalle, jossa riisuin siltä toppaloimet. Klipattu hevonen oli komeassa kunnossa, olihan se ollut aktiivisessa treenissä niin este- kuin koulupuolellakin koko ikänsä. Harjasin jo valmiiksi puhtaan hevosen rauhakseltaan, kävin kaviot läpi ja selvitin jouhet. Suihkuttelin jouhiin selvitysaineen lisäksi myös hoitoainetta, jonka lupailtiin pitävän jouhet kiiltävinä ja selvinä pitkään. Varustettuani Saken villavilttien kera talutin sen ulos, jossa nousin satulaan. Laadukas nahkapenkki ei tuntunut kummoisen kylmältä, vaikka ulkona oli lähemmäs kymmenen astetta pakkasta. Laitoin Saken päällä ollutta villavilttiä myös vähän omien reisieni päälle, minkä jälkeen pyysin hevosen kohti metsää.
Kävelimme rauhassa lumisella metsätiellä katsellen lumen painosta taipuneita puita. Sakke tarkkaili ympäristöä korvat kääntyillen ja säpsähteli välillä, kun puista tipahteli lunta maahan. Kuitenkaan mitään hirveää pillastumiskohtausta ei nähty, vain pieni sivuaskel tai pysähtyminen. Käveltyämme hyvän tovin keräsin ohjia hieman tuntumalle ja pyysin Saken raviin sopivalla suoralla kohti ylämäkeä. Sakke ravasi reippain askelin ja tarpoi ylämäen tottuneesti ylös. Mäen päällä siirryimme takaisin käyntiin ja annoin orille heti pitkät ohjat, sillä reissun tarkoitus oli olla hyvin rento. Noin tunnin mittaisen maastoreissun jälkeen olimmekin jo takaisin tallin pihassa, jossa jalkauduin satulasta. Kylmät varpaat kopahtivat ikävästi maahan ja kirvistelin hetken kivuissani hevoseen nojaten. Sakke oli asiasta ihmeissään ja katsoi ratsastajaansa kuin hölmöä. Talutin orin takaisin tallin lämpöön, riisuin varusteet ja annoin lämmintä juotavaa, minkä jälkeen vein loimitetun hevosen takaisin tarhaan syömään päiväheiniään.
Ohjeistuksen mukaan tarhassa piti olla komea musta hannover, mutta minua vastassa olikin mutainen ja enemmänkin likaiselta kimolta näyttävä hevoseläin. Olimme alun perin sopineet Viixen kanssa että olisin läpiratsastanut Saken, mutta orin nykytila näytti vähän siltä, että ratsastus täytyisi sopia toiselle kerralle. Napsautettuani riimunnarun monsterin riimuun, maiskautin sen liikkeelle ja suuntasimme rapakasan kanssa suoraan talliin pesupaikalle.
Kuivimmista kohdista pyörittelin kumisuan sekä wonder brushin avulla isoimmat kurat pois ja lakaistuani ne myös pois pesupaikan lattialta luovuin hupparistani ja sidoin hiukseni sotkuiselle nutturalle, ennen kuin poimin vesiletkun käteeni ja hain sopivan haaleaa vettä. Veden ollessa sopivaa käänsin letkun kohti Saken lapaa ja kumisuan avustuksella aloin kaivamaan kaiken kuran ja mudan alta hevosta esiin. Joihinkin kohtiin kura oli ottanut kunnolla kiinni, mutta onneksi ainakin karvasta muta lähti kumisuan avustuksella irti. Harjasta ja hännästä joutui hieman rapsuttelemaan muta paakkeja irti, mutta lopulta nekin jäivät enään vain haalean harmaiksi. Suurimpien mutien ollessa irti suljin vesihanan ja etsin käsiini sangon ja shamppoota tehdäkseni pesuveden.
Valelin Saken huolellisesti pesuvedellä, ennen kuin täytin sangon uudelleen ja käänsin huomioni harjan ja hännän puoleen. Hierottuani pesuvettä jouhiin ja varmistuttuani siitä että kaikki muta olisi varmasti irti, kaadoin loput pesuvedestä viemäriin ja huuhdoin sangon, ennen kuin aloin huuhtelemaan oria. Kaksi ensimmäistä läpikäyntiä vesi oli edelleen hieman harmahtavaa, mutta viimeisellä kerralla se alkoi jo kirkastumaan ja lopulta edessäni seisoi musta hannover jota olin alkuperäisestikin tullut hakemaan. Saatuani hanan viimeisen kerran kiinni kuivasin Saken huolellisesti, ennen kuin etsin sille kaulakappaleellisen fleecen päälle ja loimitin orin palauttaakseni sen karsinaansa kuivattelemaan, ennen kuin kävin vielä siivoamassa pesupaikan jäljiltäni.
23.11.2020 Estevalmennus, valmentaja Lottis
Toinen valmennuskeikkani Chowter Sporthorsesissa oli lähenemässä loppuaan, sillä päivän viimeinen ratsukko asteli juuri talliin. Viimeisenä vuorossa oli tallin nuori lupaus Jette yhdessä mustan hannoverorin, Saken kanssa. Olin jo aikaisemmin päässyt valmentamaan Jetteä, ja hän olikin vakuuttanut minut lahjakkuudellaan silloin. Nyt oli hienoa päästä näkemään tytön ratsastusta erilaisen hevosen kanssa.
Valmennus alkoi melko vauhdikkaasti liikkeelle, sillä Sakke oli erittäin energinen ja reipasliikkeinen hevonen, jota ei varmasti ihan jokaiselle ratsastajalle annetakaan. Jette oli ratsastanut Sakella vain muutaman kerran ennen valmennusta, joten tutustuminen oli varmasti vielä vaiheessa. Sakke vaati paljon puolipidätteitä niin, että siihen sai voimakkaasti myös istunnan mukaan. Olen itse niin sanottuja ylösistuvia ratsastajia, nimittäin uusissa tilanteissa helposti varaan painoa huomattavasti jalustinten päälle. Sakke vaatii selkeästi puolestaan ratsastajaa, joka pystyy istumaan alhaalla ja tehostamaan puolipidätteitä tiivistämällä omaa istuntaansa. Pikkuhiljaa ratsukko alkoi edistyä ja pääsimme siirtymään esteiden pariin.
Meillä ei ollut tänään tarkoituksenakaan lähteä treenaamaan mitään 160 cm ratoja, vaikka Sakella ehkä potentiaali sinne yltäisikin. Viixi oli etukäteen kertonut minulle orista ja siitä, kuinka sillä oli tapana jättää hyppy liikaa laahaamaan ja täten saada puomit alas jaloillaan. Lähdimme hyvin pienistä esteistä liikkeelle helpoilla teillä, jotta ratsukko saisi pohjalle onnistuneita suorituksia. Sakke alkoi pikkuhiljaa ottaa vähän kuumaa ja selkeästi hieman ärtyi Jeten nopeista liikkeistä ohjissa. Pyrimme tekemään suorituksia niin, että Jeten käsi olisi mahdollisimman vakaa ja pehmeä koko suorituksen ajan, kuitenkin niin, että kontrolli oriin säilyisi tehtävän läpi. Vähitellen Sakke alkoi rentoutua Jeten alla ja ratsukko alkoi saada oikeinkin mallikelpoisia suorituksia ennen valmennuksen päättymistä.
Olin vakuuttunut Jeten tekemisestä jo entuudestaan, ja pidän hänestä paljon! Toivottavasti pääsen jatkossakin valmentamaan tätä nuorta, tai ainakin seuraamaan hänen taivaltaan kisakentillä. Sakke puolestaan oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Vaikkei ori ole ehkä se helpoin estehevonen, jota toivoisi kanssaan kisakentälle, oli orissa kuitenkin jotain, mikä vetosi minuun erityisen vahvasti. Täytyykin tästä lähteä neuvottelemaan Viixin ja hänen miehensä Hansin kanssa mahdollisesta astutuksesta… Olisihan se upeaa saada oma pikku-Sakke omaan talliin kasvamaan!
05.02.2021 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Sakke odotteli jo kuumeisesti tarhan portilla, kun menin hakemaan sitä sisälle. Ori tiesi perjantaisen maastoilupäivämme olevan käsillä ja oli innoissaan lähdössä luontoon pakoon maneesissa tehtäviltä tuskaisilta treeneiltä. Napsautin riimunnarun kiinni Saken riimuun ja talutin sen talliin hoitopaikalle, jossa riisuin siltä toppaloimet. Klipattu hevonen oli komeassa kunnossa, olihan se ollut aktiivisessa treenissä niin este- kuin koulupuolellakin koko ikänsä. Harjasin jo valmiiksi puhtaan hevosen rauhakseltaan, kävin kaviot läpi ja selvitin jouhet. Suihkuttelin jouhiin selvitysaineen lisäksi myös hoitoainetta, jonka lupailtiin pitävän jouhet kiiltävinä ja selvinä pitkään. Varustettuani Saken villavilttien kera talutin sen ulos, jossa nousin satulaan. Laadukas nahkapenkki ei tuntunut kummoisen kylmältä, vaikka ulkona oli lähemmäs kymmenen astetta pakkasta. Laitoin Saken päällä ollutta villavilttiä myös vähän omien reisieni päälle, minkä jälkeen pyysin hevosen kohti metsää.
Kävelimme rauhassa lumisella metsätiellä katsellen lumen painosta taipuneita puita. Sakke tarkkaili ympäristöä korvat kääntyillen ja säpsähteli välillä, kun puista tipahteli lunta maahan. Kuitenkaan mitään hirveää pillastumiskohtausta ei nähty, vain pieni sivuaskel tai pysähtyminen. Käveltyämme hyvän tovin keräsin ohjia hieman tuntumalle ja pyysin Saken raviin sopivalla suoralla kohti ylämäkeä. Sakke ravasi reippain askelin ja tarpoi ylämäen tottuneesti ylös. Mäen päällä siirryimme takaisin käyntiin ja annoin orille heti pitkät ohjat, sillä reissun tarkoitus oli olla hyvin rento. Noin tunnin mittaisen maastoreissun jälkeen olimmekin jo takaisin tallin pihassa, jossa jalkauduin satulasta. Kylmät varpaat kopahtivat ikävästi maahan ja kirvistelin hetken kivuissani hevoseen nojaten. Sakke oli asiasta ihmeissään ja katsoi ratsastajaansa kuin hölmöä. Talutin orin takaisin tallin lämpöön, riisuin varusteet ja annoin lämmintä juotavaa, minkä jälkeen vein loimitetun hevosen takaisin tarhaan syömään päiväheiniään.
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.