Wareham Amelina
© footprints
|
PERUSTIEDOT
Vertical Divider
|
PALKINNOT
Toukokuun 2025 esteratsastusjaoksen laatuarvostelu: ERJ-I
|
Historiaa
Wareham oli nimenä meille hyvin tuttu, näkyihän heidän kasvattejaan monessa sukutaulussa ja kilpailuissa. Kuitenkaan emme aiemmin olleet omaa warehamilaista onnistuneet ostamaan, ja olihan tämä vääryys nyt hienon yhdistelmän osuttua kohdalle korjattava. Wareham Amelina tulee vahvasta estesuvusta, kaikki sen sukulaiset ovat kovan tason estehevosia hulppeine palkintoineen. Tamma itse on alusta asti osoittanut herkkyyttä ja estekapasiteettia, ihastuimme Amelinaan heti koeratsastuksessa. Kaikki on tamman kanssa sujunut aina hyvin, kisoissa se on pärjännyt ja varsonutkin ilman ongelmaa.
Luonnekuvaus
Amelina on omanarvontunteva, herkkähipiäinen ja rutiineistaan kiinnipitävä hevonen. Hoitotoimet onnistuu hyvin, kunhan hoitaja tietää käyttää vain luonnonkuituisia pehmeitä harjoja ja hännänselvitykseen riittävästi selvityssuihketta, repiä tai raapia ei missään nimessä saa, edes rapsutuksista Amelina ei välitä. Amelina ilmaisee tyytymättömyytensä irvistyksin, sivaltavin hännäniskuin ja kaviolla uhitteluin. Mikään ilkeä hevonen se ei ole, mutta kerta kaikkiaan vain niin herkkä nahoistaan, ettei se pidä yhtään ronskimmasta käsittelystä, ja tämä tammalle suotakoon. Talutus sujuu ihan hyvin, mitä nyt tuulisimpina päivinä saattaa Amelinakin tuntua siltä, kuin olisi lentoon lähdössä, mutta tällöin vain hieman riimunnarua turvan yli ja ruunikko palautuu taas maantasalle. On se joskus lähtenyt talutustilanteessa käsistäkin säikähtäessään, mutta näitä kertoja on hyvin harvoin. Mikään pelokas arkajalka Amelina ei ole, sen mielestä vaan välillä elämässä täytyy olla hieman dramatiikkaa.
Maastakäsin voi jo huomata Amelinan herkkyyden, eikä tilanne siitä ratsaille kivutessa yhtään muutu. Tamma tuntuu ilmapallolta ja sillä on aina muurahaisia kavioiden alla. Peräkin lentää herkästi, jos ratsastaja sattuu jäämään esteellä jälkeen tai yrittää liioiksi jarrutella jo vauhtiin päässyttä ratsua. Amelina on kokenut kilpahevonen, ja se vain syttyy entisestään päästessään isolle areenalle ja kuullessaan yleisön hurrauksen. Kunniakierroksella kannattaa pidellä satulasta kiinni ja todellakaan tämän kanssa ei kypärää riisuta voitonriemuiseen hurraamiseen ryhtyessä, vauhti ja kyyti nimittäin on sellainen, että omistaja-ratsastajakin jättää välillä kunniakierroksen kokonaan välistä.
Ei Amelina kuitenkaan mikään pelkkä höyryveturi ole, siltä nimittäin löytyy myös taitoa. Ruunikolla on hyvä estesilmä ja napakat hypyt. Isästään poiketen sitä ei tarvitse muistuttaa jalkojen nostamisesta, sillä tamma hyppää myös kisakorkeutensa, 150 sentin, esteet hyvällä ilmavaralla. Tekniikka, estesilmä ja rohkeus tekevät Amelinasta hyvän esteratsun puhumattakaan vauhdista, tai no oikeastaan räjähtävyydestä, jota ei todellakaan puutu. Amelinan kanssa pärjää hienosti, kun pitää pään kylmänä ja ohjat käsissä, puolipidätteitä tarvii tehdä joka askeleessa ja vähän useamminkin. Amelinan mielestä parasta on ne hetket, kun ratsastaja antaa uusintakierroksella siimaa ja se pääsee näyttämään todellisen luontonsa - tällöin ruunikko suorastaan ryntää räjähtävästi eteenpäin ja voittaa aikaluokat.
Maastakäsin voi jo huomata Amelinan herkkyyden, eikä tilanne siitä ratsaille kivutessa yhtään muutu. Tamma tuntuu ilmapallolta ja sillä on aina muurahaisia kavioiden alla. Peräkin lentää herkästi, jos ratsastaja sattuu jäämään esteellä jälkeen tai yrittää liioiksi jarrutella jo vauhtiin päässyttä ratsua. Amelina on kokenut kilpahevonen, ja se vain syttyy entisestään päästessään isolle areenalle ja kuullessaan yleisön hurrauksen. Kunniakierroksella kannattaa pidellä satulasta kiinni ja todellakaan tämän kanssa ei kypärää riisuta voitonriemuiseen hurraamiseen ryhtyessä, vauhti ja kyyti nimittäin on sellainen, että omistaja-ratsastajakin jättää välillä kunniakierroksen kokonaan välistä.
Ei Amelina kuitenkaan mikään pelkkä höyryveturi ole, siltä nimittäin löytyy myös taitoa. Ruunikolla on hyvä estesilmä ja napakat hypyt. Isästään poiketen sitä ei tarvitse muistuttaa jalkojen nostamisesta, sillä tamma hyppää myös kisakorkeutensa, 150 sentin, esteet hyvällä ilmavaralla. Tekniikka, estesilmä ja rohkeus tekevät Amelinasta hyvän esteratsun puhumattakaan vauhdista, tai no oikeastaan räjähtävyydestä, jota ei todellakaan puutu. Amelinan kanssa pärjää hienosti, kun pitää pään kylmänä ja ohjat käsissä, puolipidätteitä tarvii tehdä joka askeleessa ja vähän useamminkin. Amelinan mielestä parasta on ne hetket, kun ratsastaja antaa uusintakierroksella siimaa ja se pääsee näyttämään todellisen luontonsa - tällöin ruunikko suorastaan ryntää räjähtävästi eteenpäin ja voittaa aikaluokat.
|
ii. Arraxx ERJ-I, HANN-II ie. Inamoral Ch, KTK-I, ERJ-III ei. Don Corleone Ch, KTK-III, ERJ-I ee. Tigerland ERJ II |
iii. Arroyo van Crust
hann, rn, 169cm iie. Contextual Madness hann, m, 166cm iei. Iranwolf hann, rt, 170cm iee. Morsaillé hann, prt, 161cm eii. Donauz hann, rt, 171cm eie. Natalie K hann, rt, 166cm eei. Tiger Woods hann, rn, 171cm eee. Balin hann, rt, 168cm |
Jälkeläiset
13.02.2025 hann-t. Drurybridge Cold Brew (i. Cold Frappuccino BH)
29.09.2025 hann-o. Drurybridge Cupid (i. Bex Carino)
29.09.2025 hann-o. Drurybridge Cupid (i. Bex Carino)
Kilpailu- ja näyttelytulokset
ERJ:n alaiset kilpailut | tasolla 10/9
hyppykapasiteetti 1936.87
rohkeus 1950.95
kuuliaisuus ja luonne 1953.22
yht. 5841.04
hyppykapasiteetti 1936.87
rohkeus 1950.95
kuuliaisuus ja luonne 1953.22
yht. 5841.04
Näyttelytulokset
-
-
Päiväkirja ja valmennukset
20.01.2025 Päiväkirjamerkintä
Yhdysvaltojen kuuluisimmasta päästä oleva kilparatsastaja, kuolemastaankin tunnettu, jo harmaantunut muttei todellakaan otteestaan lipsunut, vuosikymmenet valmentanut ja kouluttanut hahmo, nimittäin Nikki Ferrari, oli saapunut Saksaan. Hans ei tahtonut pysyä tuolillaan, kun kuuli, että olin jostain Saksan ylemmistön kautta saanut Nikkiin yhteyden. Tai no en edes suoraan Nikkiin, vaan johonkin tämän puhelinvastaavaan, joka oli ollut yhteydessä Nikkiin, ja Nikki sitten lopulta minuun saapumispäivän aamuna. Nainen oli elämänsä aikana tehnyt Saksaan monet kisa-, loma-, hevosenosto- ja koulutusreissut. Tänään hän kuitenkin saapui maahamme tapaamaan hevosmaailman kuuluisimpia ratsastajia, mutta oli luvannut tulla myös meille valmentamaan ja ratsuttamaan, olimmehan kohtalaisen lähellä pääkaupunkia, eikä naisella ollut parempaakaan tekemistä aamupäiväänsä ennen illallistamisten aloittamista.
Nikki asteli Drurybridgen asfaltoidulla pihamaalla reippain askelin ja paineli suoraan päätalliin sen suuremmin ketään moikkailematta saati kyselemättä. Tyylikkäästi hieman myöhässä saapunutta rouvaa olikin jo odotettu ja Hans oli tätä tallissa vastassa. Esittäytymisten ja muiden liirumlaarumeiden jälkeen ratsuttajamme ohjasi Nikkin maneesiin Hansin hypätessä valmiiksi verrytellyn Amelinan selkään.
"Jaa, että tämmöinen kuumakalle", Nikki pähkäili ratsukon ensimmäisten hyppyjen jälkeen. "Päästähän mut selkään."
Nikki otti kypäränsä, suoristi kannukset ja kiipesi korokkeelta Amelinan satulaan. Sen enempää ihmettelemättä ohjat käsiin ja suoraan laukalle. Amelinahan tästä ensin innostui, mutta pian huomasi, että nyt ei ollut vitsit kyseessä. Muutama kierros laukkaa, terävät hypyt, sitten taas laukkaa suoralla. Nikki väänsi äkkiä Amelinasta kuin uuden hevosen. Hans katsoi tapahtumia suu mutkalla maneesin keskeltä, ei hän ollut uskoa silmiään, Amelina olisi varmasti tavallisessa tilanteessa höyrystynyt jo viisi kertaa ja vetänyt napakat pukit päälle.
"Se oli siinä, ohjaa vaan seuraava hevonen sisään", Nikki hyppäsi alas ruunikon selästä ja taputti sen kaulaa.
"Vähänhän sillä noita menohaluja on, mutta ei tämä nyt pahimmasta päästä ole ollenkaan. Istut vaan sen kiinni ja hengittelet, niin kyllä se siitä", Nikki tiivisti tilannetta monien muiden neuvojen lisäksi. Hans oli pyörällä päästään ja hyvin iloinen saamastaan mahdollisuudesta päästä Nikki Ferrarin oppiin. Ei mies olisi koskaan uskonut, että juuri hänen tallilleen voisi näin kuuluisa hevosmaailman hahmo ilmestyä, mutta niin siinä vain kävi. Ei muuta kuin seuraava kuumakalle sisään ja Amelina takaisin talliin, tästä oli otettava nyt kaikki ilo irti.
Yhdysvaltojen kuuluisimmasta päästä oleva kilparatsastaja, kuolemastaankin tunnettu, jo harmaantunut muttei todellakaan otteestaan lipsunut, vuosikymmenet valmentanut ja kouluttanut hahmo, nimittäin Nikki Ferrari, oli saapunut Saksaan. Hans ei tahtonut pysyä tuolillaan, kun kuuli, että olin jostain Saksan ylemmistön kautta saanut Nikkiin yhteyden. Tai no en edes suoraan Nikkiin, vaan johonkin tämän puhelinvastaavaan, joka oli ollut yhteydessä Nikkiin, ja Nikki sitten lopulta minuun saapumispäivän aamuna. Nainen oli elämänsä aikana tehnyt Saksaan monet kisa-, loma-, hevosenosto- ja koulutusreissut. Tänään hän kuitenkin saapui maahamme tapaamaan hevosmaailman kuuluisimpia ratsastajia, mutta oli luvannut tulla myös meille valmentamaan ja ratsuttamaan, olimmehan kohtalaisen lähellä pääkaupunkia, eikä naisella ollut parempaakaan tekemistä aamupäiväänsä ennen illallistamisten aloittamista.
Nikki asteli Drurybridgen asfaltoidulla pihamaalla reippain askelin ja paineli suoraan päätalliin sen suuremmin ketään moikkailematta saati kyselemättä. Tyylikkäästi hieman myöhässä saapunutta rouvaa olikin jo odotettu ja Hans oli tätä tallissa vastassa. Esittäytymisten ja muiden liirumlaarumeiden jälkeen ratsuttajamme ohjasi Nikkin maneesiin Hansin hypätessä valmiiksi verrytellyn Amelinan selkään.
"Jaa, että tämmöinen kuumakalle", Nikki pähkäili ratsukon ensimmäisten hyppyjen jälkeen. "Päästähän mut selkään."
Nikki otti kypäränsä, suoristi kannukset ja kiipesi korokkeelta Amelinan satulaan. Sen enempää ihmettelemättä ohjat käsiin ja suoraan laukalle. Amelinahan tästä ensin innostui, mutta pian huomasi, että nyt ei ollut vitsit kyseessä. Muutama kierros laukkaa, terävät hypyt, sitten taas laukkaa suoralla. Nikki väänsi äkkiä Amelinasta kuin uuden hevosen. Hans katsoi tapahtumia suu mutkalla maneesin keskeltä, ei hän ollut uskoa silmiään, Amelina olisi varmasti tavallisessa tilanteessa höyrystynyt jo viisi kertaa ja vetänyt napakat pukit päälle.
"Se oli siinä, ohjaa vaan seuraava hevonen sisään", Nikki hyppäsi alas ruunikon selästä ja taputti sen kaulaa.
"Vähänhän sillä noita menohaluja on, mutta ei tämä nyt pahimmasta päästä ole ollenkaan. Istut vaan sen kiinni ja hengittelet, niin kyllä se siitä", Nikki tiivisti tilannetta monien muiden neuvojen lisäksi. Hans oli pyörällä päästään ja hyvin iloinen saamastaan mahdollisuudesta päästä Nikki Ferrarin oppiin. Ei mies olisi koskaan uskonut, että juuri hänen tallilleen voisi näin kuuluisa hevosmaailman hahmo ilmestyä, mutta niin siinä vain kävi. Ei muuta kuin seuraava kuumakalle sisään ja Amelina takaisin talliin, tästä oli otettava nyt kaikki ilo irti.
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
