Wilhard SWA
KTK-II, ERJ-I
VH20-011-0180
VH20-011-0180
© VV kasvatit
PERUSTIEDOT
Vertical Divider
|
PALKINNOT
|
Historiaa
Kasvattajalla oli niin oiva lausunto meidän Vaivasta, että rakastuin auttamatta: "Hurmaava, mutta sisukas orivarsa. Hyppytyyli on rohkea ja kapasiteettia riittää varmasti GP tasoille saakka." Komearakenteinen ja kasvattajan sanoin hurmaava orivarsa ei muuttanut meille jonkin nopean päähänpiston takia, vaan tämä hevonen sytytti todella. Hienosukuinen varsa oli käsiteltäessä lempeä, muttei kuitenkaan mikään halinalle, vaan juuri sopivan seurallinen ja rauhallinen. Ratsuksi sitä ei vielä oltu koulutettu, mutta irtohypytyksessä nuori hevonen hyppäsi komealla tyylillä ja isojakin esteitä. Kasvattaja lupaili GP-tason kilpahevosta, joten kaiken tämän takia en voinut muuta kuin allekirjoittaa kauppakirjat.
Luonnekuvaus
Vaiva-lempinimellä siunattu ori ei ole tuottanut tallilaisille kyllä yhtään vaivaa. Se on käsiteltävänä rauhallinen ja arkirutiinit sujuvat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta täydellisessä tasapainossa ilman turhia hötkyilyjä. Tarhasta tumma hevonen lähtee mielellään hakijansa mukaan ja toimii taluttaessa mutkattomasti seuraten nätisti vierellä. Tammojen ohittaminen on keväisiä kiima-aikoja lukuunottamatta sujuvaa, eikä turhia kevätjuhlaliikkeitä aleta esittää suotta. Tarhasta sen sijaan Vaiva välillä huutelee tammojen perään, muttei ole aikeissa tulla aidoista kuitenkaan yli. Tallissa Vaiva hoidetaan hoitopaikalla, missä sen saa kätevästi kiinni kummaltakin puolelta, eikä se pääse turhia liikkumaan. Karsinassa Vaiva tuppaa välillä vähän pyörimään, mikä vaikeuttaa hoitamista. Harjattavana Vaiva ei ole mikään halinalle, muttei toisaalta mikään lohikäärmekään, vaan juuri sopivan tyyni. Jalkoväliä kannattaa harjata aina pehmeällä harjaksella, muuten oria saa käsitellä kuinka tahtoo. Kintut nousevat kepeästi ja varusteiden kanssa ei tule ongelmia.
Ratsuna Vaiva on tasoisekseen estehevoseksi varsin simppeli. Ei se mikään automaatti ole, muttei turhia venkoile kun selässä on osaava kuski. Suustaan kevyt ja herkkä hevonen kuuntelee pidätteitä hyvin, eikä siedä turhaa ohjissa roikkumista, minkä ori osoittaakin pukein. Tiiviillä istunnalla ja ennaltaehkäisevillä puolipidätteissä Vaiva toimii näppärästi pysyen kivasti ohjan ja pohkeen välissä. Vaiva liikkuu luontaisesti oikein päin ja tekee sileällä töitä moitteetta. Orin lempiharjoituksia ovat väistöt ja laukanvaihdot, joita se suorittaakin aina antaumuksella vaihdoista toisinaan vähän liikaakin innostuen. Esteillä Vaivaa ei kannata ainakaan alkuradasta päästää lähtemään, vaan vauhti on hyvä pitää koko ajan maltillisena, jotta tyyli säilyy puhtaana. Vaivalla on komea hyppytyyli ja se ylittää kaiken eteenlaitetun vaivatta ja innokkaasti. Uusintakierroksilla Vaivasta löytyy rähjähtävää energiaa, joka valloilleen päästessään on melkoinen valtti aikaluokkien voittoon.
Ratsuna Vaiva on tasoisekseen estehevoseksi varsin simppeli. Ei se mikään automaatti ole, muttei turhia venkoile kun selässä on osaava kuski. Suustaan kevyt ja herkkä hevonen kuuntelee pidätteitä hyvin, eikä siedä turhaa ohjissa roikkumista, minkä ori osoittaakin pukein. Tiiviillä istunnalla ja ennaltaehkäisevillä puolipidätteissä Vaiva toimii näppärästi pysyen kivasti ohjan ja pohkeen välissä. Vaiva liikkuu luontaisesti oikein päin ja tekee sileällä töitä moitteetta. Orin lempiharjoituksia ovat väistöt ja laukanvaihdot, joita se suorittaakin aina antaumuksella vaihdoista toisinaan vähän liikaakin innostuen. Esteillä Vaivaa ei kannata ainakaan alkuradasta päästää lähtemään, vaan vauhti on hyvä pitää koko ajan maltillisena, jotta tyyli säilyy puhtaana. Vaivalla on komea hyppytyyli ja se ylittää kaiken eteenlaitetun vaivatta ja innokkaasti. Uusintakierroksilla Vaivasta löytyy rähjähtävää energiaa, joka valloilleen päästessään on melkoinen valtti aikaluokkien voittoon.
iii. Welchior
hann, mrn, 183cm iie. Krystal hann, prn, 169cm iei. Balett hann, rn, 168cm iee. Rara hann, trn, 168cm eii. Cosa Nostra hann, prt, 165cm eie. Lava Lamp hann, prt, 160cm eei. Kalvin I hann, prt, 169cm eee. Humble hann, trn, 165cm |
Jälkeläiset
02.11.2020 fwb-o. Varpuspuron Wookie (e. Varpuspuron Cosma)
20.02.2021 fwb-t. Rowandell Huntress (e. Rowandell Harmonie)
20.02.2021 fwb-t. Rowandell Huntress (e. Rowandell Harmonie)
Kilpailu- ja näyttelytulokset
ERJ:n alaiset esteratsastuskilpailut | 40 sijoitusta
01.08.2020 Kutsu, 150cm - 1 / 16
01.08.2020 Kutsu, 160cm - 2 / 14 31.08.2020 Kutsu, 160cm - 1 / 30 03.09.2020 Kutsu, 160cm - 1 / 40 04.09.2020 Kutsu, 160cm - 5 / 40 05.09.2020 Kutsu, 160cm - 4 / 40 06.09.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 40 07.09.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 40 10.09.2020 Kutsu, 160cm - 2 / 40 10.09.2020 Kutsu, 160cm - 2 / 40 10.09.2020 Kutsu, 160cm - 5 / 40 18.09.2020 Kutsu, 160cm - 5 / 40 13.09.2020 Kutsu, 150cm - 5 / 34 16.09.2020 Kutsu, 150cm - 3 / 34 20.09.2020 Kutsu, 150cm - 3 / 34 12.09.2020 Kutsu, 150cm - 2 / 30 13.09.2020 Kutsu, 150cm - 2 / 30 14.09.2020 Kutsu, 150cm - 3 / 30 16.09.2020 Kutsu, 150cm - 3 / 30 25.09.2020 Kutsu, 150cm - 2 / 30 |
27.09.2020 Kutsu, 150cm - 3 / 30
29.09.2020 Kutsu, 150cm - 1 / 30 05.10.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 29 11.10.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 29 13.10.2020 Kutsu, 160cm - 2 / 29 14.10.2020 Kutsu, 160cm - 2 / 29 17.10.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 29 18.10.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 29 23.10.2020 Kutsu, 160cm - 5 / 29 29.10.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 29 02.10.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 24 03.10.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 23 04.10.2020 Kutsu, 160cm - 3 / 23 06.10.2020 Kutsu, 160cm - 4 / 23 07.10.2020 Kutsu, 160cm - 2 / 24 09.10.2020 Kutsu, 160cm - 2 / 23 01.10.2020 Kutsu, 150cm - 1 / 20 03.10.2020 Kutsu, 150cm - 3 / 20 06.10.2020 Kutsu, 150cm - 2 / 20 10.10.2020 Kutsu, 150cm - 1 / 20 |
Päiväkirja ja valmennukset
11.02.2021 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Minni
Komea nuori hevonen katseli minua pää pystyssä mielenkiinnolla astellessani tuon luokse. Vasta ollessani parin metrin päässä Vaivaksi kutsuttu ori laski päätään siten että sain naksautettua riimunnarun kiinni ja saatoin lähteä taluttamaan tummaa hevosta kohti porttia. Vaiva seurasi minua nätisti, hieman ehkä ihmetellen ja testaillen kuka tuo uusi ihminen oli riimunnarun päässä.
Pääsimme kuitenkin Vaivan kanssa nätisti talliin, ja tallissa kiinnitin orin käytävälle jotta sain riisuttua siltä loimen ja alettua harjaamaan nuorikkoa. Lopulta oli aika liu’utella suojat paikoilleen, vaihtaa riimu suitsiin ja lähteä suuntaamaan Vaivan kanssa kohti maneesia. Olin saanut Jeelan sekä Sannin avukseni joten naiset olivat rakentaneet maneesiin irtohypytyskujan samalla kun kävin hoitamassa Vaivan hypytyskuntoon. Naisten muokatessa puomeja ohjeideni mukaan kävelytin Vaivaa ja lämmittelin orin lihaksia ennen kuin oli aika päästää se ensimmäisen kerran kujalle, jossa esteet olivat matalia ristikoita, joiden yli orin ei tarvinnut oikeastaan edes hypätä. Irtohypytys oli Vaivalle tuttua puuhaa joten parin koekierroksen jälkeen puomit nousivat mataliksi pystyiksi ja siitä jatkettiin aina tasaisesti nostaen kunnes esteet olivat lopulta metrissä.
Vaiva oli esitellyt hyviä hyppyjä joten esteitä nostettiin vielä kerran niin että ne olivat 100-110-115cm. Viimeinen hyppykierros oli orin paras koko irtohypytyksestä joten tähän oli hyvä lopettaa tältä erää. Talutellessani Vaivalle loppukäyntejä pidin samalla huolen että kaikki tavarat tulisivat varmasti omille paikoilleen ja apulaisten jäädessä siivoamaan vielä ponnistuspaikkojen jälkiä sekä paria lantakasaa, palasin itse tallin Vaivan kanssa. Vaihdettuani suitset riimuun ja sidottuani orin kiinni käytävälle irrottelin suojat orin jaloista, ennen kuin harjasin nuoren vielä kerran huolella lävitse ja lopulta loimitin sen palauttaakseni sen tarhaan ennen paluuta hoitamaan varusteet kuntoon ja paikoilleen.
01.07.2023 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Olin saanut Vaivan itsenäisesti verryteltyä ravissa ja laukassa, kun Hans saapui kentälle pitämään minulle ja orille estevalmennusta. Vaiva liikkui allani vaivatta (heh), sen sai pienin avuin ratsastettua peräänantoon, eivätkä väistöt tai laukanvaihdot tuottaneet tuskaa. Annoimme orille lyhyen huilahdustauon siksi aikaa, kun Hans selitti päivän tehtävän minulle. Kentälle oli koottu kolme estettä leveyshalkaisijalle niin, että ensin hypättäisiin keskimmäinen, käännettäisiin vasemmalle esteelle, taas keskelle ja sieltä viimein oikealle. Tehtävä vaatisi hevosen hyvää hallintaa ja kokoamista käännöksissä. Estekorkeudet pidettiin maltillisina, vaikka Vaiva varmasti olisi loikannut vaikka sitä metri kuuttakymmentä oikein mielissään.
"Hyvä, kanna käsi ja tee puolipidäte rauhallisemmin siellä mutkassa", Hans ohjeisti katsoen menoa kentän laidalta. Korvakuulokkeen vuoksi miehen ei tarvinnut huutaa eivätkä ohjeet kadonneet tuulen mukaan, aivan loistava keksintö. Vaiva teki työtä hyvin, joskin se tuntui hieman kuumuvan jatkuvasta käännösten ratsastamisesta. Itselläni taisi olla vähän turhan kova käsi mutkissa, minkä vuoksi Vaiva myös pukitti radan viimeisen esteen jälkeen melko mojovasti. Onnistuin pysymään selässä, mutta tasapaino pääsi horjahtamaan hevosen kaulalle. "Sulla on liian kova käsi, pidätteen jälkeen muista myödätä, ettet jää kiskomaan", Hans vahvisti epäilykseni pukituksen syystä. Yritin kovasti keskittyä ratsastamaan hellällä kädellä, se oli yllättävän vaikeaa, kun alla oli kuuman tuntuinen hevonen. "Kun sun käsi hiljenee, niin hevosen vauhti hiljenee siinä samalla. Istu vaan siellä satulassa ja hengitä, ei Vaiva lähde käsistä", valmentaja rohkaisi, kun näki kasvoiltani epämukavuuden ja jännittyneet hartiani.
Valmennuksen lopussa mielentilani oli huomattavasti rentoutunut ja olimme saaneet Vaivan kanssa hyviä suorituksia lyhyeltä radaltamme. Loppuverryttelyn hoidimme laukassa niin, että Vaiva sai pidentää askeltaan ja kaulaansa ympäri kenttää vapaassa laukassa. Laukkakierrosten jälkeen siirryimme käyntiin ja annoin hyvän työn tehneelle (ja minut hienosti kestäneelle) hevoselle vapaat ohjat. Hans tuli hakemaan kuulokkeen pois korvastani ja samalla kehaisi vielä, että olin edistynyt valmennuksen aikana ja muutenkin tallilla ratsastamaan alettuani hienosti. Aikamoinen kehu niin taitavalta valmentajalta.
Komea nuori hevonen katseli minua pää pystyssä mielenkiinnolla astellessani tuon luokse. Vasta ollessani parin metrin päässä Vaivaksi kutsuttu ori laski päätään siten että sain naksautettua riimunnarun kiinni ja saatoin lähteä taluttamaan tummaa hevosta kohti porttia. Vaiva seurasi minua nätisti, hieman ehkä ihmetellen ja testaillen kuka tuo uusi ihminen oli riimunnarun päässä.
Pääsimme kuitenkin Vaivan kanssa nätisti talliin, ja tallissa kiinnitin orin käytävälle jotta sain riisuttua siltä loimen ja alettua harjaamaan nuorikkoa. Lopulta oli aika liu’utella suojat paikoilleen, vaihtaa riimu suitsiin ja lähteä suuntaamaan Vaivan kanssa kohti maneesia. Olin saanut Jeelan sekä Sannin avukseni joten naiset olivat rakentaneet maneesiin irtohypytyskujan samalla kun kävin hoitamassa Vaivan hypytyskuntoon. Naisten muokatessa puomeja ohjeideni mukaan kävelytin Vaivaa ja lämmittelin orin lihaksia ennen kuin oli aika päästää se ensimmäisen kerran kujalle, jossa esteet olivat matalia ristikoita, joiden yli orin ei tarvinnut oikeastaan edes hypätä. Irtohypytys oli Vaivalle tuttua puuhaa joten parin koekierroksen jälkeen puomit nousivat mataliksi pystyiksi ja siitä jatkettiin aina tasaisesti nostaen kunnes esteet olivat lopulta metrissä.
Vaiva oli esitellyt hyviä hyppyjä joten esteitä nostettiin vielä kerran niin että ne olivat 100-110-115cm. Viimeinen hyppykierros oli orin paras koko irtohypytyksestä joten tähän oli hyvä lopettaa tältä erää. Talutellessani Vaivalle loppukäyntejä pidin samalla huolen että kaikki tavarat tulisivat varmasti omille paikoilleen ja apulaisten jäädessä siivoamaan vielä ponnistuspaikkojen jälkiä sekä paria lantakasaa, palasin itse tallin Vaivan kanssa. Vaihdettuani suitset riimuun ja sidottuani orin kiinni käytävälle irrottelin suojat orin jaloista, ennen kuin harjasin nuoren vielä kerran huolella lävitse ja lopulta loimitin sen palauttaakseni sen tarhaan ennen paluuta hoitamaan varusteet kuntoon ja paikoilleen.
01.07.2023 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Olin saanut Vaivan itsenäisesti verryteltyä ravissa ja laukassa, kun Hans saapui kentälle pitämään minulle ja orille estevalmennusta. Vaiva liikkui allani vaivatta (heh), sen sai pienin avuin ratsastettua peräänantoon, eivätkä väistöt tai laukanvaihdot tuottaneet tuskaa. Annoimme orille lyhyen huilahdustauon siksi aikaa, kun Hans selitti päivän tehtävän minulle. Kentälle oli koottu kolme estettä leveyshalkaisijalle niin, että ensin hypättäisiin keskimmäinen, käännettäisiin vasemmalle esteelle, taas keskelle ja sieltä viimein oikealle. Tehtävä vaatisi hevosen hyvää hallintaa ja kokoamista käännöksissä. Estekorkeudet pidettiin maltillisina, vaikka Vaiva varmasti olisi loikannut vaikka sitä metri kuuttakymmentä oikein mielissään.
"Hyvä, kanna käsi ja tee puolipidäte rauhallisemmin siellä mutkassa", Hans ohjeisti katsoen menoa kentän laidalta. Korvakuulokkeen vuoksi miehen ei tarvinnut huutaa eivätkä ohjeet kadonneet tuulen mukaan, aivan loistava keksintö. Vaiva teki työtä hyvin, joskin se tuntui hieman kuumuvan jatkuvasta käännösten ratsastamisesta. Itselläni taisi olla vähän turhan kova käsi mutkissa, minkä vuoksi Vaiva myös pukitti radan viimeisen esteen jälkeen melko mojovasti. Onnistuin pysymään selässä, mutta tasapaino pääsi horjahtamaan hevosen kaulalle. "Sulla on liian kova käsi, pidätteen jälkeen muista myödätä, ettet jää kiskomaan", Hans vahvisti epäilykseni pukituksen syystä. Yritin kovasti keskittyä ratsastamaan hellällä kädellä, se oli yllättävän vaikeaa, kun alla oli kuuman tuntuinen hevonen. "Kun sun käsi hiljenee, niin hevosen vauhti hiljenee siinä samalla. Istu vaan siellä satulassa ja hengitä, ei Vaiva lähde käsistä", valmentaja rohkaisi, kun näki kasvoiltani epämukavuuden ja jännittyneet hartiani.
Valmennuksen lopussa mielentilani oli huomattavasti rentoutunut ja olimme saaneet Vaivan kanssa hyviä suorituksia lyhyeltä radaltamme. Loppuverryttelyn hoidimme laukassa niin, että Vaiva sai pidentää askeltaan ja kaulaansa ympäri kenttää vapaassa laukassa. Laukkakierrosten jälkeen siirryimme käyntiin ja annoin hyvän työn tehneelle (ja minut hienosti kestäneelle) hevoselle vapaat ohjat. Hans tuli hakemaan kuulokkeen pois korvastani ja samalla kehaisi vielä, että olin edistynyt valmennuksen aikana ja muutenkin tallilla ratsastamaan alettuani hienosti. Aikamoinen kehu niin taitavalta valmentajalta.
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.